STPS -KAUSIKORTTIETUUDET 2019

STPS -KAUSIKORTTIETUUDET 2019! OLKAA HYVÄT!

Tanhuvaaran Sport Spa -kylpylään -50%

Valitsemasi autopesu -30%
Lounas -10%

30cm subin ostajalle kaupan päälle iso 0,5l juoma ja jälkiruoka

Hanatuotteet tuntuvalla sporttialennuksella

Risteily 15€ (norm.20€)

Pizzan ostajalle ilmainen hanajuoma / pieni 0.5l virvoitusjuomapullo kaupan päälle

Suur-Savon OP-Kiinteistökeskuksen välityspalkkiosta -250€

-20% alennus asbesti- ja haitta-aineasiantuntijan palveluista

Auton oston yhteydessä STPS-alennus

Soita 044 573 0168

Mainitse STPS ja saat kilpailukykyisen tarjouksen lisäksi vähintään kausikortin (20€ )hintaisen kertaedun vakuutusmaksusta

Legendan jäljillä

Heikki ”Hessu” Pulkkinen

STPS:n historiassa ei ole montaa pelaajaa, jotka ovat nousseet urallaan aina miesten maajoukkueeseen saakka. Tämänkertainen legenda on sen tehnyt. Muun muassa Jari Litmasen ja Mikael Forsellin kanssa maajoukkueessa pelannut Heikki Pulkkinen väläyttelee vastauksissaan mahdollisuutta pelata tällä kaudella jopa STPS:n paidassa.

Legendan mukaan nousit kahdessa vuodessa kolmosdivisioonan FC Savonlinnasta Suomen maajoukkueeseen? Pitääkö väite paikkansa ja jos ei, mistä tällainen legenda on voinut saada alkunsa?

Ei tämä väite ihan legendaa ole. Kaudella 2000 palloilin vielä Olavinlinnan kupeessa Kyrkän viheriöllä ja sen jälkeen siirryin isolle kirkolle stadilaan päin futiksen perässä. Savonlinnassa olin aina joukkueen taitavimmasta päästä ja pelipaikka oli keskikenttä/hyökkääjä akselilla. Helsingissä koutsien mielestä pallotatsi vaikutti kuitenkin enemmän puujalkaisen hiihtäjän louhikkokosketukselta ja löysinkin itseni vasemman pakin paikalta. Vuonna 2002 pelasin ensimmäiset liigapelit AC Allianssissa ja samana kesänä debytoin alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa. A-maajoukkepaidan sain pukea päälleni pari vuotta myöhemmin 2004.

Heikki on yksi harvoista, jotka ovat nousseet Savonlinnasta maan jalkapallohuipulle.

Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi STPS:ssa ja FC Savonlinnassa?

Varsin ajankohtainen kysymys, kun polven rustovaurio vaikuttaa viimein lopettavan futispelit ja viime viikkoina on mielessä pyörinyt muistot futiskentiltä ja pelireissuilta: Veikkausliiga- hopeaa, belgialais-kiinalaisten sopupelisekoilut Allianssissa, Blackburnia vastaan europelit, erotuomarivirheeseen hävitty Suomen Cupin finaali, STPS:n nykyjoukkueen kireimmillä takareisillä pelaavan Teemun ylivoimaiset harhautukset ja putoaminen JJK:lle Suomen Cupissa, Baxterin ajan ensimmäinen maajoukkueleiri Kyproksella, sekä viimeisimpänä Mypan uusi nousu kolmosesta Ykköseen parissa kaudessa. Ilman lapsuuden ajan pihapelejä, sekä tuhansia toistoja STPS:n junnutreeneissä Nojanmaan ja Heikinpohjan hiekalla, Kellarpellon kuplassa sekä Kyrönniemen nurmella nämä edellä mainitut muistot olisivat jääneet haaveeksi.

Veljekset Antti ja Heikki yhteiskuvassa STPS:n junnuissa.



Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?

Oikeastaan koko FC Savonlinnan vanha kaarti: Ippu koutsina, Jenka säesti rinnalla, ja pelikentän puolella Karttunen, Pitkonen, Kupiainen, onhan näitä. Nykyisin vastaavan kaltaisia legendaarisia puujalkoja pelitaitojen tai juttujen puolesta ei meinaa enää futispiireistä löytyä.

Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?

AC Allianssin sopupelitarina oli aika hurja. Kiinalainen liikemies osti seuran ja hankki pelaajia Euroopasta. Sitten pelasimme Valkeakosken Hakaa vastaan ja ulkomaalaiset saivat tulikasteen kentällä. Itse en pelissä pelannut, mutta se jäi mieleen, että vaikka peli päättyi Hakan voittoon 8-0, niin belgialainen maalivahti Gregory Goffin pelasi mielestäni omaan tasoonsa nähden huippuottelun. Treeneissä tältä liimanäpiltä lipsahteli helpotkin lämmittelyvedot verkon perukoille. Hakaa vastaan kaveri sai kuitenkin muutaman vedon jopa torjuttua, vaikka nilkan nivelsiteet olivat lähes poikki.

Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?

Asustelen nykyisin Kouvolan seudulla perheen kanssa. Futisuran rinnalla vein vähitellen myös opiskeluja eteenpäin ja valmistuin Otaniemestä Diplomi-Insinööriksi kymmenisen vuotta sitten. Toimin nykyisin johtavana konsulttina Salivirta & Partners nimisessä asiantuntijayrityksessä. Työtehtävät liittyvät pääsääntöisesti sote-puolen asiakaslähtöisten palvelujen sekä organisaatioiden toiminnan kehittämiseen. Ensi kesänä oli vielä alustavasti tavoitteena vetää Mypa-paitaa päälle ja heilua nuorempien mukana ykkösen peleissä. Näillä näkymin pelit on kuitenkin ainakin tällä tasolla pelattu, ja on aika siirtyä katsomoon sekä taustoihin Mypan hallitustyön puolelle.

Heikin uralle mahtui muuna muassa liigacupin voitto AC Allianssin paidassa.


Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?

STPS:n pelien tuloksia tulee varsin aktiivisesti seurattua ja täällä kouvostoliiton seudulla pelattavia vieraspelejä olen säännöllisen epäsäännöllisesti pyrkinyt käymään katsomassa. On ollut hienoa nähdä, että STPS:n juniorimyllstä nousee vuosi toisensa jälkeen kehityskelpoisia nuoria edustusjoukkueeseen.

Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?

Ilman muuta, pyrin omalta osaltani lisäämään myytyjen kausareiden määrää. Jos ikämiehen kroppa antaa vielä myöten niin toiveissa olisi ainakin kerran ensi kesänä vetää STPS:n pelipaitaa päälle ja pelata vielä veljmiesten Teemun ja Antin kanssa.

Terveiset STPS:n pelaajille?

Tsemppiä kauteen ja toivottavasti nähdään lauteilla kauden päätössaunassa!

Klikkaa kuvaa ja varaa kausarisi nyt!


Legendan jäljillä

Ville ”Saikki” Saajanlehto

1990- luvun lopulla ja 2000- luvulla Kaakon Kolmosessa nähtiin pelaaja, joka saattoi olla lähes koko pelin ajan pimennossa, mutta pelin loputtua tulostaululle katsoessa tämän herran nimi sieltä maalintekijöiden kohdalta yleensä löytyi. Ville Saajanlehto on tehnyt lukemattomia maaleja niin STPS:lle kuin FC Savonlinnallekin. Hänen arvostuksesta seurassa kertoo se, että Saajanlehdon pelipaita numero 13 löytyy edelleen Kyrönniemellä STPS:n pukuhuoneen seinältä, eikä myöhemmin hankittuihin paitoihin ole tätä numeroa painettu.


Legenda kertoo, että olisit myöhästynyt pitkäksi menneen illan johdosta vieraspelireissun bussista, joten tilanteessa ei auttanut muu kuin ottaa oma auto alle ja lähteä kiireellä ajamaan kohti pelipaikkaa. Ehdit juuri ja juuri ennen pelin alkua paikalle ja teit ottelussa hattutempun? Pitääkö legenda paikkansa, Ville “Saikki” Saajanlehto?

No joo. Väite pitää osittain paikkaansa. Iltaa olin istumassa ystävien kanssa. Autolla liikkeellä, olihan seuraava päivä pelipäivä. Muutama muuttuja siihen tuli illan aikana ja heräsin sitten aamulla siihen, kun koutsi Ippu soittelee, että pitäisi lähteä Kotkaan pelaamaan. Olivat siinä vaiheessa odotelleet 20 minuuttia kotitalon edessä. Olin kaupungin toisella laidalla. Pikku aamuspurtti kaupungin läpi ja olin autolla. Siitä Heikinpohjaan, pelivermeet kassiin ja bussiin. Otin aplodit vastaan muilta pelaajilta ja pari tappavaa katsetta etupenkin väeltä. Peli kuitenkin kulki tuona iltapäivänä Arto Tolsa -areenalla. Voitettiin KooTeePee 3-1 ja taisin 2+1 tehoilla. Asiaan ei palattu enää.

Kellarpellon kentällä on syntynyt jälleen yksi hattutemppu Saikin toimesta.

Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi STPS:ssa?

Lämpimät muistot on. Jalkapallo oli iso osa elämää. Talvella vedettiin kovaa juoksutreeniä ja kunto oli ainakin kova. Taito- ja taktiikkapuolella oltiin sitten vähän jäljessä hallipaikkakuntia vastaan. Kesällä oli upeaa pelata Kyrkän hyväkuntoisella sametilla. Meillä oli hyviä joukkueita kasassa, mutta kuitenkin nousu jäi haaveeksi. Tuo jäi vähän harmittamaan. Paljon on tuolta ajalta jäänyt hyviä kavereita, joiden kanssa pidetään edelleen yhteyttä

Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?

Ihan ekoista vuosista edustuksessa Rantasalon Paavo. Paten kanssa käytiin potkimassa palloa harjoitusten ulkopuolellakin. Innokas jalkapallo- ja urheilumies. Ippu valmentajana jaksoi uskoa ja antoi paljon peliaikaa nuorelle Saikille. Laamasen Jokesta jäi myös hyvät muistot valmentajana ja kärkiparina. Karttusen Janne, Mäkäläisen Tero, Vinkku, Pulkkisen veljeskunta, Kautosen Juuso, Speedy Loikkanen ja Hutun Maukka, kaikkien kanssa kelpasi pelata.

Saikki oli mukana monissa nousuyrityksissä 2000- luvulla.

Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?

Kyllähän niitä juttuja on jäänyt aivan mieletön määrä. Monet on sellaisia, joita ei uskalla edes ääneen sanoa.

Oli meillä Pulkkisen Heikin kanssa yksi hieman erikoinen traditio. Yhdellä kaudella aina vieraspelien jälkeen piti ostaa iso pötkö kääretorttua ja se vedettiin Heikin kanssa puoliksi bussin takapenkillä. Olen kuullut, että tätä perinnettä jatkoi omana aikanaan ainakin Muhosen Mäxi. Lieneekö tämän ajan pelurit hieman valistuneempia ravintoasioiden suhteen.

Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?

Työt atk-alalla vei pääkaupunkiseudulle ja asustelen nykyään Espoossa. Pelailen edelleen jalkapalloa alasarjoissa ja ikämiehissä. Urheilua tulee seurattua paljon. Perheenlisäystä juuri odotellaan.

Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?

Netistä tulee aina silloin tällöin katseltua miten joukkueella menee. Kesällä sitten pyrkinyt aina pelin käydä katsomassa Kyrkällä. Whatsappissa meillä on vanhojen Estura -pelikavereiden kanssa ryhmä. Pulkkisen Teme on siellä aika aktiivinen, joten kyllä tässä ajantasalla pysyy.

Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?

Ehdottomasti. Nyt ja tulevaisuudessa.

Terveiset STPS:n pelaajille?

Nauttikaa lajista ja hyvästä nurmikentästä. Täällä Etelä-Suomessa niitä ei juuri enää näe. Olkaa täysillä mukana treeneissä ja peleissä. Kotona ehtii sitten lepäillä.

KLIKKAA KUVAA JA VARAA OMASI!!

Varaa omasi nyt!

OP Suur-Savo

Edustus-STPS ja OP Suur-Savo syventävät yhteistyötään

Savonlinnalaisen jalkapalloilun lippulaiva STPS ja Suur-Savon Osuuspankki ovat tehneet yhteistyötä jo useiden vuosien ajan. Yhteistyöllä on ollut suuri merkitys laadukkaan ja monipuolisen seuratyön tekemisessä savonlinnalaisessa edustusjalkapalloilussa. STPS:n pääyhteistyökumppani Suur-Savon Osuuspankki pitää tärkeänä paikallisten urheiluseurojen tukemista. Pankin markkinointipäällikkö Tarja Wasenius kiittelee STPS:ää hyvästä yhteistyöstä ja toteaa, että: ”Pankin yhteiskuntavastuu tarkoittaa alueellisena toimijana vahvaa roolia. Yhteiskuntavastuu näkyy pankin kaikessa toiminnassa, mm. yhteistyökumppanuutena eri seurojen ja yhdistysten kanssa.”

STPS:n puheenjohtaja Jarmo Mikkonen iloitsee siitä, että yhteistyö on jatkunut pitkään molempia hyödyttäen ja uusia yhteistyömuotoja löytyy joka vuosi lisää. Oli valtavan hienoa tulla seuraan, jolla on tällainen yhteistyökumppani olemassa, Mikkonen juttelee.

Viime vuonna STPS otti käyttöönsä OP:n helppokäyttöisen kassajärjestelmän. Kassasovelluksen ja maksupäätteen avulla esimerkiksi kotipeleissä voidaan vastaanottaa maksut käteisellä tai kortilla. Pikkurahan puute ei ole enää este kahvin ja makkaran tai vaikkapa kausarin ostamiselle. Esimerkiksi OP-kassa oli käytössä Savonlinnan liikuntahallilla, kun Edustus-STPS toimi Juniori-STPS:n turnauksessa pelinohjaajana ja möi samalla kausikorttejaan. Huomenna OP Kassa on käytössä Juniori STPSn ja Intersport Savonlinnan kanssa pidettävässä fudispäivässä.

KAUSIKORTTIHAASTE 1946

Tänä vuonna STPS:n kausikorttikampanja perustuu seuran historiaan ja sen legendaarisiin hahmoihin ja tarinoihin. Jutut ovat olleet hyvin mielenkiintoisia ja kortit ovat menneet hyvin kaupaksi. Suur-Savon Osuuspankki haluaa olla mukana kausarikampanjassa ja on hankkinut yritykselleen viisi kpl 73€ arvoista Legenda-kausaria. Suur-Savon Osuuspankki haastaa muut paikalliset yritykset STPS:n kausikorttikampanjaan!

Varaa omasi nyt!

Tarja Waseniuksen mukaan Suur-Savon Osuuspankki haluaa olla tiiviisti mukana maakunnan hyvinvoinnin lisäämisessä. Pankin yhteiskuntavastuu täyttyy hienosti tässä yhteistyössä, kun tuetaan maailman ja Suomen harrastetuinta lajia. Waseniuksen mukaan on hienoa, että STPS:n edustusjoukkue nojaa vahvasti seuran omiin kasvatteihin, joihin jokainen savonlinnalainen pikku juniori voi itseään peilata. Parin viime kauden aikana junioreista onkin noussut edustukseen useita pelimiehiä ja tänäkin kesänä uusia nuoria nousee pelaavaan kokoonpanoon. Wasenius vinkkaa, että STPS-kausikorttilaiset saavat 250 € alennuksen Suur-Savon OP-Kiinteistökeskuksen välityspalkkiosta (etu ei koske minimipalkkiota).

Yhteistyö näiden kahden merkittävän paikallisen toimijan välillä jatkuu myönteisissä merkeissä ja molemmat toivottavat kaikille menestyksekästä kevättä ja kesää 2019.

Janne ” Janetsky” Karttunen

Janne ”Janetsky” Karttunen

Janne Karttunen on yksi 1990-luvun parhaimmista savonlinnalaispelaajista, joka muistetaan kovista otteista, rennosta asenteesta ja hyvistä jutuista.

Janne Karttunen, puolustaja ja keskikenttämies.

Legenda kertoo, että olisit viilannut nappulakenkiesi metallinastoja terävimmiksi, pitääkö tämä paikkaansa Janne Karttunen?

No, eipä se taida aivan pitää. Legenda on saanut alkunsa luultavasti siitä, että siihen aikaan käytettiin paljon irtonastakenkiä ja nastoja vaihdeltiin ja ruuvailtiin melko paljon. Takana oli pidemmät nastat ja edessä lyhyemmät. Joskus saattoi käydä niin, että joku heitti pitkät jo vähän kuluneet takanastat roskiin, niin minä kävin ne sieltä nappaamassa ja laitoin itselleni etunastoiksi. Varsinkin uran loppupuolella nuoremmat pelaajat kyllä ihmettelivät usein nastojen kokoa ja näköä.

Heikinpohjassa toki kun treenattiin lumella ja jäällä niin silloinhan käytettiin ihan oikeita katkaistuja ruuveja nastoina. Nokian kuminasta, sellainen keltamusta oli silloin suosittu. Siihen laitettiin ruuvi pohjaan ja katkaistiin terävin kärki pois. Hämäläisen Hare, kun laittoi omiin kenkiinsä ruuvit niin se jätti sinne sellaiset torakat, että tietää kyllä millaista jälkeä ne tekee. Oli pelisukat, verkkarit ja jalat välillä aika huonossa kunnossa. Kyllähän siellä jalkoja meni rikki. Jotkut saattoivat jopa käyttää kenkiä autoliikkeellä laitattamassa ihan oikeat nastat kenkien pohjiin.

FC Savonlinna nousi Kolmosesta Kakkoseen 1993.

Silloin oli vielä aina ihan oikea talvi ja saatiin hyvä lumikenttä aina tehtyä, siinä oli ihan hyvä pelata. Nyt kun on paljon suvikelejä, niin eihän sellaisessa pysty mitään pelaamaan. Toivottavasti Tanhuvaaraan saadaan halli nyt ensi talvena niin olosuhteet paranisi hurjasti.

Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi FC Savonlinnassa ja STPS:ssa?

Hyvillä mielinhän sitä muistelee. Hienoja pelejä ja hienoja kausia. Jos totta puhutaan niin varmaan enemmän kyllä tuli niitä huonoja pelejä ja huonoja kausia, mutta onnellisestihan ne on tainneet unohtua. Aika kultaa muistot tässäkin. Kavereita ja ystäviä on jäänyt kyllä tosi paljon. Kaiken kaikkiaan hienoja muistoja.

FC Savonlinna vuosimallia 1995.

Pari kautta pelattiin Kakkosessa ja sitten muut kaudet Kolmosta. Kyllähän siellä Kakkosessa kyyti oli aika kylmää. Laukkasen Aki aina lauloi bussissa pitkien vierasreissujen paluumatkoilla, kun pisteitä ei ollut taaskaan jäänyt plakkariin Joel Hallikaisen kappaletta, Turhaan, aivan turhaan.

Siihenkin aikaan homma pyöri aikalailla talkoovetoisena. Lupa oli myydä omaan paitaan mainoksia ja taisin mie siitä muutaman euron pelaamisesta Kakkosessa silloin saada.

Henkilökohtaisella tasolla kaudet menivät luultavasti ihan hyvin, kun jossain vaiheessa alkoi kyselyjä tulla muualtakin. Silloin olin sellainen juniori-ikäinen orava ja monet asiat oli tärkeämpiä kuin jalkapallo. Ei tullut treenattua oikeastaan kunnolla, kunhan vain pelasi. Sitä tuli oltua silloin sellainen urvelo. Sitten rupes reenaaminenkin vähän kiinnostaa, kun pääsi muualle pelaamaan. Nelisen vuotta pelasin sitten Varkaudessa Kakkosta ja Ykköstäkin. VarTP:ssä, WP-35 ja sitten seurojen yhdistymisen myötä WJK:ssa. Muistan, että silloin oli yksi vuosi, kun oikeasti olin kunnossa. Sitten menikin Tampereella TPV:tä vastaan solisluu neljään osaan ja se olikin sitten pitkä huili. Seuraava peli mitä pelasin, oli sitten syksyllä Valkeakoskella pelattiin Hakaa vastaan ja siellä olikin sitten taas normaali olo pelata, kun oli koko ajan aivan hapoilla ja tuntui, että ei jaksa yhtään juosta.

Jane Karttunen vastaanottaa Heikinpohjan kentällä Linna Cupin voittopokaalia.

Konstin Simo sanoi aikoinaan hienosti, että Janne on kyllä kunnon ajoittamisen mestari. Se ei ole ikinä ollut yli neljän minuutin kunnossa, mutta se pystyy jaksottamaan sen 90 minuutille tasaisesti.

Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?

Niiranen Nirri valmentajana. Silloin meillä oli yksi ammattilainen joukkueessa, kun puolalainen Jacek Pietrzykowski tuli joukkueeseen. Se oli oikeasti aina ensimmäisenä treeneissä ja lähti viimeisenä. Linimenttiä kului hurjasti, mutta siitä ymmärsi mitä on olla ammattilainen. Itse kun peliä edeltävänä iltana oli normaalisti baarikierroksella niin, kyllä siinä oli aika iso ero niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Hako ja Jodi myös ovat jääneet mieleen. Jodi oli persoona siellä kärkipelaajana. Hako oli taitava keskikentän pelaaja, joka osasi laittaa syötön sinne mihin halusi.

Matkan varrellahan tuli sitten Pulukkisia joukkueeseen. Kolmen kanssa ehdin pelaamaan samassa joukkueessa, mutta kyllä niistä yksi erottui. Sen näki heti, ettei tämä pitkään tällä tasolla pelaa. Jalka liikkui Heikillä sen verran lujaa ja kentällä se teki jo silloin juniori-ikäisenä paljon oikeita asioita. Heikin matka jatkui yhden kauden jälkeen sitten isompiin ympyröihin.

Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?

Tähän on pakko sanoa Niirasen Mummo.

Harri Niiranen valmensi meitä ja aina kun joku asia ei mennyt putkeen niin se sanoi, että meidän mummokin tekee tuon paremmin ja meidän mummokin osaa tuon. Se oli aina sama virsi.

Lopulta vähän kyllästyttiin siihen ja sanottiin, että voitko tuoda sen mummon nyt näytille jos se kerta on niin hyvä pelaamaan. Ei se Harri sitä koskaan tuonut.

Kului 20 vuotta näistä tapahtumista ja Talvisalon kentällä kuului jälleen sama kommentti. Meidän mummokin tekis tuon paremmin! Kyseessä oli tietenkin Harrin poika Kai, joka siellä huuteli. Kyllä on Niirasen suvun mummot kovia pelinaisia!

STPS:n mediajaoston välihuomiona voidaan todeta, että Kai Niiranen valmentaa siis tällä hetkellä Edustus-STPS:ää ja yhtä suvun mummoista on pyydetty näyttämään taitojaan kesää varten. Mummoa ei ole vielä näkynyt.

Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?

Juniori-STPS:n toiminnassa olen aktiivisesti ollut mukana yli kymmenen vuotta. Nyt on toki pieni hiljaisempi hetki menossa, mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu. Siirtymä junioreista edustukseen on tällä hetkellä sellainen kiinnostava ikähaarukka, jonne olisi mukava jotain kehittää.

Janne Karttunen pelipalaverissa.

Kiekkoa itse pelailen. Paikat kestää sen hyvin. Jalkapalloa jos yrittää niin itsensä saa kyllä hyvin äkkiä kipeäksi. On tainneet kropan liikeradat niiltä osin kulua aika totaalisesti. Ja Pele-koiraa pitää aina lenkittää ja salilla käydä.

Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?

Kyllähän pelejä tulee seurattua ihan paikan päälläkin aina kun ehtii. Piirisarjoja on tosiaan se kymmenisen vuotta kierretty, että eipä sitä aina katsomaan ole joutanut.

Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?

Lupaan tänä vuonna oikeasti osallistua. Hävettää ihan, että viime vuonna asia meni ohi.

Terveiset STPS:n pelaajille?

Tietysti tsemppiä peleihin ja treeneihin. Konkaripelaajat pitäkää junnut kurissa ja opettakaa peliä ja elämää. Nuorille pelaajille sanoisin, että rohkeasti vaan haastamaan pelipaikkaa vanhuksilta. Uskon, että nyt on sellainen valmentaja, joka antaa nuorille varmasti näytönpaikkoja ja mahdollisuuksia. Nuorena kehitystä voi tapahtua yhdessäkin kaudessa hurjasti ja sitä kautta pääsee eteenpäin urallaan. Teissä on paljon potentiaalia. Eli tehkää viisaammin kuin mie ja ottakaa oppia vanhemmilta pelaajilta ja olkaa rohkeita ja treenatkaa hyvin.

KLIKKAA KUVAA JA VARAA OMASI!

ME HALUAMME JUURI SINUT MUKAAN!

HEI SINÄ, JUURI SINÄ!!

Edustus-STPS, vuodesta toiseen talkoolaisten voimin

Savonlinnan seudun jalkapalloilun lippulaiva Edustus-STPS on pelannut jo vuosia Kaakkois-Suomen Kolmosessa. Joukkue koostuu pääasiassa oman kylän pojista ja miehistä, jotka ovat kasvaneet Juniori-STPS:n polun kautta aina edustusjoukkueeseen saakka.

Suomen isoissa kaupungeissa Kolmosen pelaaminen ei vaadi kummoista budjettia, sillä vieraspelimatkoja ei käytännössä ole, vaan lohkon joukkueet tulevat pieneltä alueelta ja peleihin mennään omilla kyydeillä.

Kaakkois-Suomen lohkossa kaikki on toisin. Pelimatkat ovat pitkiä, sillä 11 vieraspeliä suuntautuu ensi kesänäkin muun muassa kaksi kertaa Kotkaan, kerran Haminaan, Heinolaan, Kouvolaan, Lappeenrantaan, Imatralle ja Mikkelin seudulle. Lyhin vieraspelimatka on Simpeleelle, jonne on matkaa noin 80km. Pelimatkat ovatkin suurin yksittäinen kulu seuralle.

Pelimatkojen lisäksi rahaa kuluu muun muassa kenttävuoroihin, jotka Savonlinnassa ovat kohtalaisen suuret. Myös pakolliset varusteet ja tarvikkeet maksavat ison summan.

Huomattavan suuri osa Edustus-STPS:n budjetista tulee talkootyön kautta. Seuran suurimmat tulonlähteet ovat Savonlinnasalissa järjestettävien tapahtumien naulakkopalvelu- ja järjestyksenvalvojatoiminta sekä Savonlinnan Oopperajuhlien järjestyksenvalvonnasta huolehtiminen.

Seuran talkoovastaava Sointu Kumpulainen on työskennellyt tuhansia ja tuhansia tunteja Edustus-STPS:n hyväksi ja hän pyörittää muutaman kymmenen talkoolaisen armeijaa ympäri vuoden. Myös edustusjoukkueen pelaajat ja joukkueen taustahenkilöt osallistuvat talkoisiin.


Seuran puheenjohtaja Jarmo Mikkonen tekee pyyteetöntä talkootyötä pelaajien eteen. Tässä siklataan kerrostalon rappukäytäviä
.

Talkoolaiset ovat kuitenkin katoavaa kansanperinnettä ja tämä on osoittautumassa todeksi myös Savonlinnassa. Vaikka uusia talkoolaisia on pyritty etsimään aktiivisesti, emme ole saaneet riittävästi lisättyä talkooväen määrää, sanoo Edustus-STPS:n puheenjohtaja Jarmo Mikkonen.

Tämän vuoksi päätimme ottaa härkää sarvista ja pässiä palleista.

Tule mukaan yhteisöön, joka ei sido eikä velvoita sinua lainkaan. Voit itse päättää mitä teet ja kuinka paljon, vai teetkö lainkaan. Haluatko kokea, että työlläsi on merkitystä ja että voit tehdä jotain yhteisen hyvän eteen.

Tarjoamme pääsyn iloiseen, rentoon ja yleishyödylliseen yhteisöön, jossa on mahdollisuus osallistua monenlaisiin tapahtumiin kuten Savonlinnan Oopperajuhlille, Savonlinnasalin tapahtumiin ja Savonlinnan Teatterin näytöksiin tai vaikkapa Boxing Night-viikonloppuun. Meidän kauttamme voit osallistua järjestyksenvalvoja-kurssille ja saada tätä kautta mahdollisuuden kokea edellä mainitut tapahtumat hieman eri näkökulmasta.

Ja edelleen painotamme, että minkäänlaista sitoutumispakkoa kursseille, eikä tapahtumiin ole. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen ja talkoohenkeen, jota esimerkiksi joukkueen pelaajat parhaimmillaan edustavat. Osa joukkueen pelaajista toimii muun muassa pelaamisen lisäksi joukkueen hallituksessa, pitävät yllä mediajaostoa, hankkivat sponsoreita, tekevät talkoita sekä toki käyvät normaalisti palkkatyössä ja hoitavat perhettä ja lapsia.

Nyt juuri Sinulla on mahdollisuus tulla mukaan talkoolaiseksi upeaan porukkaan, jossa sinua ja työpanostasi varmasti arvostetaan. Työlläsi tuet savonlinnalaista jalkapalloilua parhaalla mahdollisella tavalla.

Edustus-STPS:n järjestämä infotilaisuus kaikille toiminnasta kiinnostuneille järjestetään Laitaatsillan Lähi-ABC:n kabinetissa tiistaina 23.4 klo 18.00 alkaen. Kahvitarjoilu.

Lämpimästi tervetuloa. YHDESSÄ OLEMME VAHVEMPIA!!

Janne ”Vinkku” Kupiainen

Janne ”Vinkku” Kupiainen

90-luvun lopun ja vuosituhannen alkuvuosina FC Savonlinnan ja STPS:n kantavia voimia oli keskikentän väsymätön työmyyrä Janne Kupiainen, joka muistetaan oikean jalan laatupalloista ja edelleen tunnetaan lempinimellä Vinkku.

Legendan mukaan Janne “Vinkku” Kupiaisen lempinimi tulee siitä, että Vinkku oli kova lipittämään viiniä. Pitääkö legenda paikkansa, nykyinen ravintolayrittäjä Janne Kupiainen?

Legenda pitää kyllä osittain paikkaansa :D. Kova viininlipittäjä en ole tosin koskaan ollut, mutta Vinkku nimi juontaa juurensa alkuaikojen Sapo:n (Salonkylän pojat) saunailloista. Siellä tuli ensimmäistä kertaa tehtyä tuttavuutta viinien kanssa.

Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi STPS:ssa ja FC Savonlinnassa?

Oikein hyvillä mielin. Monia hienoja muistoja STPS:n A junnuista sekä edustuksen peleistä. Muutama kausi pelattiin Kakkosessa (Fc Savonlinna) ja loput meni Kolmosessa.

FC Savonlinna 1994

Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?

Valmennus puolelta Immosen Jorma, Naukkarisen Hako ja Loikkasen Ippu. Immosen aikaan keskikentän laitalinkeille oli piirretty 2 metrin viiva sivurajasta keskikentälle päin, päästä päähän. Alueen ulkopuolella ei ollut peleissä mitään asiaa. Jos ’rajan’ erehtyi ylittämään niin siitä sai kunnon huudot ellei nyt sattunut maalia tekemään. Peleissä aluetta kirmailtiin kuin sähköjänikset edestakaisin. Hakolta opin eniten tekniikka puolta ja Ipun valmennusajoilta on parhaiten jäänyt mieleen tiistain kuntopiirit ja jännehypyt. Näistä ei tingitty, oli taso tai vuosi mikä tahansa. Pelaajista mieleen on jäänyt keskikentän pallotaituri Janne Karttunen, luunkova yleispelaaja Simo ’Poppa’ Konsti sekä Timo’ Ukko’ Pitkonen. Immosen aikaan Ukko laitettiin aina vartioimaan vastustajan parasta pelaajaa. Ohjeet olivat: seuraa kaveria vaikka kuselle, jos saat pallon niin syötä se mahdollisimman nopeasti pois ja älä ole omien pelaajien tiellä. Ukko tunnettiin myös kuuluisasta Tamino-harhautuksestaan, jonka alkuperää voisi tämä juttusarja selvittää ;).

Heikinpohjan hiekalla Vinkku putsaa ja Mäkäläiselläkin on pitkä tukka.

Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?

Saunaillassa joskus 90-luvulla yksi pelaajistamme sai hienon idean mitä nyt ei varmaan ollut mietitty ihan loppuun asti. Vanhempi pelaaja (nimeltä mainitsematon) päätti kuumentaa löylykauhan kiukaalla ja kun seuraava nuorempi pelaaja (nimeltä mainitsematon) paineli saunaan sisään niin hän läimäytti kauhalla pelaajaa pakaralle ja siihenhän paloi sitten ympyrän kuva. Nuorempi pelaaja sai elinikäisen muiston STPS-urastaan!

Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?

Toimin yrittäjänä ravintola-, hotelli- ja panimoalalla ja urheilu on edelleenkin tiivis osa arkea. Jalkapallo on jäänyt tosin jäänyt viime vuosina vähemmälle, Kup:ssa tuli viime kaudella vielä 3-4 peliä pelattu Nelosta. 2019 kauden tavoitteena on kestää pelikunnossa ja käydä potkimassa muutama ikämiesturnaus läpi.

Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?

Tulee seurattua lehdistä ja netistä. Paikanpäällä pitäisi kyllä käydä useammin seuraamassa pelejä.

Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?

Kyllä, mukana ollaan. Olemme yrityksenä mukana luomassa kulttuuria ja kausarilla saa sporttialennukset Waahdon, Huvilan ja Valon hanatuotteista.

Terveiset STPS:n pelaajille?

Tsemppiä ja iloista mieltä kauteen 2019!

Klikkaa kuvaa ja varaa omasi!

Varaa omasi nyt!

Simo ”Poppa” Konsti

Simo ”Poppa” Konsti

Simo “Poppa” Konsti nousi nuorena poikana 80-luvun lopulla edustukseen ja pelasi puolustavassa roolissa 2000-luvulle asti. Poppa tunnettiin rautaisesta fysiikasta ja hirvittävästä laukauksesta. Popi on oikea velikulta ja miehestä liikkuu monta legendaa.

Yhden legendan mukaan Poppa laukoi rankkarin Haminan bastionin muurin yli. Toisen legendan mukaan samainen rankkari olisi lentänyt Kyrönniemen lipputankojen välistä aidan yli läheiseen metsään asti. Kumpi legenda pitää paikkansa vai pitääkö kumpikaan, intohimoisesti treenaamiseen suhtautunut Simo Konsti?

(Hiljaisuus) Toisessa tarinassa osa on totta. Haminassa se rankkari lensi kyllä etäs. Mut eihän se voi sen muurin yli lentää, sinne pitäisi ampuu tykillä. Onhan se bastionin muuri 100 metrin päässä ja vielä 10 metriä korkea. Mutta lähelle se meni, varmaan vieri muurille asti. On siinä pallopoika saanut pitkän lenkin tehdä palloa hakiessa. Muistan, että rankkari ei jäänyt edes harmittamaan, sillä se lähti niin puhtaasti, niin täydellinen veto. Olin tyytyväinen laukauksen tekniseen suorittamiseen, harmi vaan että maali on niin pieni. Lauoin rankkarit aina täydellä. En tietenkään jokaista rankkaria päässyt ampumaan, sillä kun kerran mokaa, saa odottaa vuoroaan hetken aikaa ennen kuin pääsee kokeilemaan uudestaan. Koskaan en sijoittanut. Yksi tähtihetki oli, kun muistaakseni a-junnuissa pelattiin ja ensimmäistä kertaa MP voitettiin. Ammuin rankkarin täydellä kohti, maalivahti sai käden väliin, mutta pallo meni maaliin. Maalivahdilta murtui siinä ranne.

Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi STPS:ssa?

Tykkäsin puolustavasta roolista keskikentän pohjalla. Nuorena pääsi Naukkarisen Hakon vierelle pelaamaan ja oppimaan Maestrolta, mutta ei miusta pelintekijää saanut. Tykkäsin lukea peliä puolustuksen kautta, katkoo syöttöjä ja antaa taklauksia. Jännitin pelejä ihan hirveästi ihan uran loppuun asti. En tykännyt siitä tunteesta, siksi ei ollut niinkään väliä mikä meidän sarjasijoitus oli tai vastaavaa kunnianhimoa päästä eteenpäin. Mie tykkäsin treenata, tykkäsin maitohappojen tunteesta. Jännitin niin paljon, että latinki pelin alkaessa oli ihan älytön. Tiesin, että jos vartista selviän sit menee hyvin. Mutta tulihan punaisia kortteja vähän liikaa. Pelasin aina kovaa, johtui varmaan siitä, että edustukseen ei nuoret pojat päässeet ellei kestänyt kovuutta.

Tekniikkamestari

B-junnuissa olin niin pienikokoinen, tulin fyysisesti muita jäljessä, että pelasin kauden MiKissä Mikkelissä. Muut meidän b:sta Immosen Edut ja Koikkalaisen Kajet siirtyivät edustukseen, mutta miulla ei vielä koko sinne riittänyt. 17-vuotiaana aloin harjoitella edustuksen mukana ja siellä sitten annettiin kovuutta ihan huolella. Silloin päätin, että miehän näytän näille. Silloin aloin rautaakin liikuttamaan. Vanhat konkarit ottivat silloin oikeasti luulot pois, kestääkö ne koivet. Ikinä missään joukkueessa missä olen pelannut, ei pelattu harjoituksissa niin kovaa kuin STPS:ssa. Myö käännettiin huonot harjoitusolosuhteet voimavaraksi ja oltiin aina sarjan kovaotteisimpia ja kovakuntoisimpia.

Aikuisiällä siirryin Mikiin Kakkosta ja FC Mikkelissä pelasin Ykköstä. Voitettiin Ykkösen runkosarja ja päästiin jatkopeleihin, mutta liiganousua ei tullut. Varkaudessa tuli pari kautta pelattua Kakkosta.

Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?

Kauppisen Jonten intensiteetti harjoituksissa jäi nuoren pojan mieleen. Miten joku voi olla harjoituksissa noin tosissaan. Siitä sai oppia itselleen. Immosen Juda on mainittava, taas esikuva, josta otin mallia. En tiedä toista kenellä oli niin teknisesti puhdas potku ja vielä molemmilla jaloilla. Se oli ja on poikkeuksellista. Naukkarisen Hako on miule se kaikkein kovin ja isoin esikuva. Hakosta tuli alkuvuosina jonkinlainen oppi-isä. Harri ”Nirri” Niiranen niin pelaajana kuin valmentajana. Rinkisen Jodi opetti miule hyvää ja pahaa. Kaikki koiruudet opin Jodilta, Jodi oli niissä ehkä se kaikkein pahin. Jacek Pietrzykowski oli ensimmäinen ammattilainen, jonka kanssa pelasin ja siinä näki miten pienetkin asiat tehtiin keskittyneesti ja täysillä. Immosen Jore tuli Mikkelistä ammattivalmentajaksi, tavoitteena nousu Kakkoseen ja niinhän siinä kävi että noustiin. Jore vaati pelaajilta samaa sitoutumista kuin itseltään – ero oli vain siinä, että kukaan muu ei ollut ammattilainen. Mutta sitoutuminen palkittiin, pelattiin hyvin ja sarjan mestaruus. Juha “Pade” Paasonen opetti Heikinpohjan hiekalla miten potkia kaikkea mikä liikkuu. Timo “Mälä” Malkki oli myös omanlainen esikuva.

Ja sitten oma ikäpolvi tietenkin. Immosen Edu ja Koikkalaisen Kaje, myö selvittiin siitä prässistä nuorena poikana mitä vanhemmilta pelaajilta saatiin ja niistä Nirrin juoksuista. Karttusen Jannen kanssa ollaan aina oltu samalla aaltopituudella, toki Janne oli niin taitava. Mutta myös Pitkosen Timo, vaikka ei niin taitava ollutkaan, mutta jumalauta mikä asenne. “Ukko” pimensi vastustajan parhaat pelaajat ja teki sen hemmetin hyvin. Pystyttiin Ukon kanssa heittää vitosen sisällä kantapääsyöttöjä toisillemme, niin samalla aaltopituudella oltiin. Hiki hitsaa niin kuin sanotaan. Treenattiin porukalla kovaa.

Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?

“Nirri” Niiranen tuli 80-luvun lopulla mestaruussarjasta meille valmentajaksi niillä opeilla ja metodeilla mitä oli sieltä saanut. Kyllä muuten juostiin ja paljon. Ylämäkivedoissa porukka oksensi, eikä vain myö nuoret. Tää oli sitä mistä mie tykkäsin, maitohappoa ja omien rajojen ylittämistä. Tänä talvena näin nykyisen edustuksen juoksemassa Brahenkadulla kirjaston luona Kaitsun johdolla ja tuli hymy huulille ku huomasin, että pojalla taitaa olla isänsä metodit, saavat maistaa sitä samaa Niirasten lääkettä!

Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?

Edelleen työelämässä kiinteistöhoitoalalla. Nykyisin kuntoilu on enemmänkin työkyvyn ylläpitämistä. Rautaa nostan ja sulkapalloa tykkään käydä pelailee, miten vaan nilkat antaa myöten. Peliuran jälkeen kyllä tuli ahkerasti nostettua punttia ja pyöräiltyä. Pyöräilystä sain sen saman nautinnon maitohapoista kuin jalkapalloa treenatessa, mutta sekin alkoi mennä hieman yli – tuli poljettua pyörää vähän liiankin kanssa, vaikka ei aina huvittanutkaan. Seuraan oman pojan ja vävyn kanssa tiiviisti eurofutista ja on mukavaa jakaa heidän kanssaan sama intohimo. Lauantai on yleensä meillä poikien peli-ilta. Englannin ja Espanjan liigaa katsotaan, spekuloidaan ja analysoidaan. Poika on parhaillaan Barcelonassa paikan päällä seuraamassa Mestareiden liigaa.

Suhtaudun edelleen intohimoisesti fudikseen, jalkapalloon ei voi suhtautua silleen järjellä. Jossain urheiluruudussa voi uutisankkuri puhua lajista järjen äänellä, mutta ei muuten. Siihen sisältyy aina tunteet. Joskus aikanaan huomasin, kun keskimmäinen lapsistamme pelasi nappulaliigaa 8-vuotiaana, että nekin pelit herättivät minussa voimakkaita tunteita. Kerran sitten kentänlaidalta huusin koko joukkueelle jotain kun yksinkertaiset asiat eivät meinanneet onnistua. Silloin huomasin, että tämä ei ole hyvä juttu. Pitäisi itse olla mukana, mutta kun puuttuu tietty kontrolli, menee helposti yli – niin kuin pelivuosina latinki oli kova. Ohjasin sitten lapseni muihin harrastuksiin.

Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?

Hävettää myöntää miten vähän olen käynyt katsomassa pelejä viime vuosina. Mutta tiedän kyllä missä mennään, tulee tuttujen ja asianosaisten kanssa päiviteltyä. Ja netistä seuraan. Tulee käytyä välillä, varsinkin kesäisin päivällä, Talvisalossa kattelee ketä siellä tyhjällä kentällä on. Liian usein se on tyhjillään, vaikka kenttä on sijainniltaan ihan huikea. Olen nähnyt siellä potkijoitakin, mutta ne sitten laukoo paikallaan olevasta pallosta rankkareita tai vapareita, vaikka voisivat harjoitella muita lajitaitoja kun välineitäkin syöttöseinästä lähtien kentän laidalla on. Jäppisen Jesse tulee mieleen, jonka olen bongannut kentältä tekemästä pelinomaisia harjoitteita kehittyäkseen. Täydelliset olosuhteet, verkot maaleissa ja vieläpä maalin takana. Ite kun Heikinpohjan hiekalla nuorena poikana kävi potkimassa kaksi tuntia, niin siitä ajasta tunnin kävi palloa hakemassa metsiköstä. Iltaisin Talvisalo on kyllä kovalla käytöllä ja se on kiva näky.

Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?

Kun katsoo tämän juttusarjan nimilistaa, pitää kyllä kiittää, että pääsee näin kovaan seuraan. Ideana kausarihaaste on kyllä niin fantastinen, vihdoin voin tukea seuraa, vaikka en paikanpäälle tulisikaan. Teillä on kyllä huikeita juttuja, niinkuin tämä juttusarja tai kausarihaaste. Viime vuonna hommasin kausarin, vaikka pelejä ei tullut katsottua. Mutta tänäkin vuonna osallistun ja yritän saada meidän perheestä lisää mukaan!

Terveiset STPS:n pelaajille?

Juniorivalmentajille iso hatunnosto arvokkaasta työstä mitä teette, kovaa hommaa. Edustukselle vahvoja jalkoja ja nauttikaa mitä teette. Jalkapallo on hieno laji!

Klikkaa kuvaa ja varaa omasi!

Varaa omasi nyt!









Ristiinan Pallo – STPS, sunnuntaina klo 11.00

Varaa omasi nyt!

Sarja-avauksen kenraali nähdään sunnuntaina Urpolan tekonurmella kun STPS matkustaa Ri-Pan vieraaksi. Ri-Pa on pelannut kolme kautta Kolmosessa ja omien sanojensa mukaan se on vahvistunut vuosi vuodelta. Tänä vuonna he odottavat hyvää menestystä Mikkelin Pallo-Kissojen kanssa tehdyn farmisopimuksen myötä.

STPS pelasi viikko sitten harjoituspelin SavU:a vastaan ja vaikka tuloksena olikin vain 1-1 tasapeli, oli STPS huomattavasti parempi joukkue. Erikoista ottelussa oli se, että harjoituspelien yleisestä luonteesta poiketen ottelu oli erittäin lämminhenkinen ja kaksi STPS:n pelaajaa loukkaantui.

Valmentaja Kai Niirasen mukaan kauteen valmistautuminen on tällä hetkellä kutkuttavan jännittävässä vaiheessa, sillä ulkokentät kutsuvat Esturan nuoria ja vähän vanhempia oriita ja koulun salit alkavat olla taakse jäänyttä elämää tämän talven osalta. Viime vuodesta kokoonpanot ovat vähän eläneet ja peleissä on haettu hieman erilaista ryhmitystä. Näin saamme vaihtoehtoisia kokoonpanoja testattua tulevaa kautta varten. Myös nuoria pelaajia on ajettu sisään ja esimerkiksi Niklas Pulkkinen pelasi onnistuneesti koko pelin topparin tontilla SavU pelissä.

STPS maalilla sunnuntaina esiintyy palloilun monilahjakkuus Timo Käck ja kokoonpano näyttää tältä:

Henri Manner, Javad Husseini, Antti Pulkkinen, Teemu Pulkkinen, Elmeri Marttinen, Valtteri Pekkinen, Niklas Pulkkinen, Jere Malinen, Aapeli Turkka, Patrik Pakkala, Antti Jouppi, Jesse Huittinen, Eeki Tuunainen, Timo Käck ja Juuso Kautonen.

YHDESSÄ OLEMME VAHVEMPIA!

Varaa omasi nyt!

Harri ”Liima” Liimatta

Harri ”Liima” Liimatta

80-luvun puolivälissä STPS:n edustusjalkapalloon noussut nuori, nopea ja puhdas hyökkääjä Harri “Liima” Liimatta muistetaan etenkin maaleistaan, joita syntyi uran aikana toista sataa.

Liimatta ei ollut himoharjoittelijan maineessa ja legendan mukaan Liima ei olisi harjoitellut ollenkaan kaudella 1993, jolloin savonlinnalaisseura edellisen kerran nousi Kakkoseen Liiman tehdessä 23 maalia. Pitääkö legenda paikkansa, nykyisin optikkona työskentelvä Harri Liimatta?

Asia pitää osittain paikkaansa. Opiskelin silloin Helsingissä ja olin sen kesän myös siellä töissä, enkä tosiaan ollut mukana joukkueharjoituksissa vaan kävin pelit pelaamassa. Mutta kyllä minä kävin säännöllisesti lenkillä ja itsekseni potkimassa sekä kotipelien yhteydessä kerkesin jokusen kerran myös yhteisharjoituksiin mukaan. Alunperin minun ei pitänyt sinä vuonna edes pelata Savonlinnassa, mutta Loikkasen Pessi sai minut silloin keväällä ympäripuhuttua. Eihän se minun kunto ollut sitä mitä hyökkääjäkavereilla Laamasen Jokella ja Pasasen Arilla, mutta työnjako oli selvä: pojat juoksivat ja tekivät minulle tilaa ja minä tein maalit. Mikkelistä tullut kokenut valmentaja Immosen Jore sanoikin ”leikillään”, että Liiman ei tarvii tulla omalle puoliskolle kun aloituksissa, muuten oot vastustajan maalilla.

Oliko se 22 vai 23?

Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi STPS:ssa?

Ihan hyvillä mielin. Olisihan se ura voinut olla toisenlainenkin, jos luonne olisi silloin nuorena ollut tasaisempi ja olisi ollut oikeaa halua eteenpäin jalkapalloilijana. Tykkäsin kovasti pelata, mutta kova harjoittelu ei maistunut ja kyllähän valmentajat siitä muistivat minua muistuttaa. 70-luvun puolivälin jälkeen pelattiin korttelisarjaa, jossa oli mukana paljon kaupunginosien joukkueita: oli Kepa, Nopsa, HJK, Ilves, CCM jne ja sitten meidän pieni SorPa eli Sortteerinlahden Pallo. Muut pojat joukkueessa olivat minua isompia, joten minut pienenä ja nopeana laitettiin hyökkääjäksi. Sitten joku kysäisi, että tule STPS-junioreihin ja siitä se sitten alkoi. Edustuksen mukaan tulin 1984 Malkin Juhan (Pikku Mälä) kanssa. Meidän ikäisiä ei silloin muita juuri ollut, oli vaan edellistä ”sukupolvea” Jodista Raskin Jariin. Edustuksessa pelasin kolmisen vuotta, sitten oli jatkuvasti pieniä loukkaantumisia ja intoakaan ei juuri ollut ja pistinkin nappikset naulaan kolmeksi kesäksi. 1990 aloitin uudestaan pelaamisen kun kerimäkeläiset (Sapo) houkutteli minut taas pelikentille. Ja olihan se joukkue hyvä sille sarjatasolle, oli Kerimäen omat hyvät pojat ja sitten meitä entisiä STPS:läisiä oli aikamoinen kattaus; Kinnusen Kine, Heiskasen Jenka, Niirasen Harri, Torpakon Jaska, Pirisen Jorkki, Pulkkisen Masa ja puolenvälin kesää sain hyökkääjä kaveriksi Loikkasen Pessin. Ei ollut ihme, että kauden päätteeksi noustiin Kolmoseen ja tein kauden aikana 30 maalia. Vieläkin muistan seuran ”managerin” Käyhkön Urkin kovan kannustuksen ja HYVÄ SAPO huudot!!

Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?

Tähän voisi luetella vaikka miten paljon. Junnuvuosina tuntui, että puolet kaupungin pojista pelasi jalkapalloa, mutta jo pois nukkuneet Kososen Peppi ja Minkkilän Joni muistuvat mieleen. Joni oli lahjakas maalivahti ja Peppi antoi aika monta läpisyöttöä tekemiini maaleihin. Sitten junnuajoilta tulee mieleen valmentajakaksikko Pääkkösen Esa ja Kettusen Petu. Esalla oli ennen peliä tapana antaa hyvä neuvo; viedään pallo vastustajan maalille ja Liima tekee maalin ja kyllä se silloin tällöin onnistuikin. Edustuksesta 80-luvulta muistuu tietenkin Hako, Jodi, Veini, Verre, Jimi, Heke, Kojot, Ami, Myllyksen Tane jne ja tietysti Loikkasen Ippu. Kun sitten pelattiin Ipun kanssa vastakkain oli Ipulla tapana tulla miule höpöttelemään, että tänään et Liima muuten maaleja tee ja tehostaakseen sitä vielä nipisteli muutaman kerran.

90-luvun alkuajoilta muistuu hyvin mieleen Laamasen Joke, Konstin Popi, Karttusen Janne, Ukko, Pousa, Hipe ja Varkaudesta Karhusen Erppe. Silloin varsinkin nousuvuonna 1993 ”vieraspelaajia” oli meillä FC Savonlinnassa aloituksessa jopa puolet ja heistä on mieleen jäänyt oikeastaan vain Hyppösen Janne. Valmentajista parhaiten muistuu mieleen Mäkelän Pekka. Pekka opasti nuorta poikaa välillä ankarastikin ja minä vasta jälkeenpäin tajusin, että hyväähän hän tarkoitti. Tein yhdessä pelissä kolme maalia ja polleena poikana menin pelin jälkeen Pekan luokse ja Pekka sanoi; kyllä osasit taas laiskotellakin. Pekka oli itse ollut nopea hyökkääjä ja siksi osasikin antaa minulle hyviä neuvoja; pallo sivuun ja juokset ohi, ei ne kukaan saa sinua kiinni, ei ne saanu minuakaan, Pekka usein tokaisi!

Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?

Kyllähän ne pelimatkat silloin 70- ja 80-luvun alussa olivat unohtumattomia. Junnuna meillä oli eväät mukana, leivät oli voipaperin välissä ja maitoa lasipullossa. Joskus mentiin bussilla pelaamaan Simpeleelle ja vanhempi porukka jatkoi matkaansa Imatralle. Siellä sitten odoteltiin tunnista toiseen, että tulevat meitä jossain vaiheessa hakemaan ja päästään yöksi kotiin. Ja ne edustuksen 80-luvun pelireissut oli nuorelle pojalle hienoja. Pääsi isojen poikien korttirinkiin ja Kojon Juki laulatti meitä kotiinpäin tultaessa. Pelireissut venähtivät silloin usein pitkiksi ja kerrankin Porvoosta tultiin aamulla siihen aikaan, että isä-Aimo tuli ulko-ovella vastaan kun oli menossa maanantaiaamuna töihin. Aloin kertoa pelistä isälle, joka huikkasi vaan, että luin jo Itukasta!

Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?

Nykyisin urheilu on jäänyt vähän taka-alalle, juosta ei oikein kykene kun jalat ja alaselkä huonossa kunnossa. Mutta poika pelaa Sapkossa jääkiekkoa ja siinä tulee oltua kovasti mukana ja molemmat tytöt on pelannut jalkapalloa. Nyt nuorimmainen Sonja pelaa STPS:n D-tytöissä ja on siellä maaleja alkanut kovasti tekemään eli ensi kesänä isäkin palaa takaisin kentälle tai kentän sivustalle.

Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?

Kyllä seuraan, vaikka paikan päällä en viime vuosina ole käynyt katsomassa. Mutta nyt kun otan osaa kausarihaasteeseen niin Kyrkällä kesällä tavataan!

Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?

Mukana ollaan!

Terveiset STPS:n pelaajille?

Pelaajille kovasti tsemppiä ja samoin valmentaja Niirasen Kallelle, entiselle pelikaverille! Edellinen sarjanousu taitaa olla sieltä vuodelta 1993, joten siinä onkin kova tavoite. Sen vuoden meidän valmentaja Immosen Jore sanoikin silloin, että sarjanousu on aina kova juttu, niitä ei kaikille pelaajille tule koskaan. Omalle kohdalle sattui kaksi kertaa ja ne kyllä muistaa!!

Klikkaa kuva ja varaa omasi!

Varaa omasi nyt!