Janne Karttunen on yksi 1990-luvun parhaimmista savonlinnalaispelaajista, joka muistetaan kovista otteista, rennosta asenteesta ja hyvistä jutuista.
Legenda kertoo, että olisit viilannut nappulakenkiesi metallinastoja terävimmiksi, pitääkö tämä paikkaansa Janne Karttunen?
No, eipä se taida aivan pitää. Legenda on saanut alkunsa luultavasti siitä, että siihen aikaan käytettiin paljon irtonastakenkiä ja nastoja vaihdeltiin ja ruuvailtiin melko paljon. Takana oli pidemmät nastat ja edessä lyhyemmät. Joskus saattoi käydä niin, että joku heitti pitkät jo vähän kuluneet takanastat roskiin, niin minä kävin ne sieltä nappaamassa ja laitoin itselleni etunastoiksi. Varsinkin uran loppupuolella nuoremmat pelaajat kyllä ihmettelivät usein nastojen kokoa ja näköä.
Heikinpohjassa toki kun treenattiin lumella ja jäällä niin silloinhan käytettiin ihan oikeita katkaistuja ruuveja nastoina. Nokian kuminasta, sellainen keltamusta oli silloin suosittu. Siihen laitettiin ruuvi pohjaan ja katkaistiin terävin kärki pois. Hämäläisen Hare, kun laittoi omiin kenkiinsä ruuvit niin se jätti sinne sellaiset torakat, että tietää kyllä millaista jälkeä ne tekee. Oli pelisukat, verkkarit ja jalat välillä aika huonossa kunnossa. Kyllähän siellä jalkoja meni rikki. Jotkut saattoivat jopa käyttää kenkiä autoliikkeellä laitattamassa ihan oikeat nastat kenkien pohjiin.
Silloin oli vielä aina ihan oikea talvi ja saatiin hyvä lumikenttä aina tehtyä, siinä oli ihan hyvä pelata. Nyt kun on paljon suvikelejä, niin eihän sellaisessa pysty mitään pelaamaan. Toivottavasti Tanhuvaaraan saadaan halli nyt ensi talvena niin olosuhteet paranisi hurjasti.
Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi FC Savonlinnassa ja STPS:ssa?
Hyvillä mielinhän sitä muistelee. Hienoja pelejä ja hienoja kausia. Jos totta puhutaan niin varmaan enemmän kyllä tuli niitä huonoja pelejä ja huonoja kausia, mutta onnellisestihan ne on tainneet unohtua. Aika kultaa muistot tässäkin. Kavereita ja ystäviä on jäänyt kyllä tosi paljon. Kaiken kaikkiaan hienoja muistoja.
Pari kautta pelattiin Kakkosessa ja sitten muut kaudet Kolmosta. Kyllähän siellä Kakkosessa kyyti oli aika kylmää. Laukkasen Aki aina lauloi bussissa pitkien vierasreissujen paluumatkoilla, kun pisteitä ei ollut taaskaan jäänyt plakkariin Joel Hallikaisen kappaletta, Turhaan, aivan turhaan.
Siihenkin aikaan homma pyöri aikalailla talkoovetoisena. Lupa oli myydä omaan paitaan mainoksia ja taisin mie siitä muutaman euron pelaamisesta Kakkosessa silloin saada.
Henkilökohtaisella tasolla kaudet menivät luultavasti ihan hyvin, kun jossain vaiheessa alkoi kyselyjä tulla muualtakin. Silloin olin sellainen juniori-ikäinen orava ja monet asiat oli tärkeämpiä kuin jalkapallo. Ei tullut treenattua oikeastaan kunnolla, kunhan vain pelasi. Sitä tuli oltua silloin sellainen urvelo. Sitten rupes reenaaminenkin vähän kiinnostaa, kun pääsi muualle pelaamaan. Nelisen vuotta pelasin sitten Varkaudessa Kakkosta ja Ykköstäkin. VarTP:ssä, WP-35 ja sitten seurojen yhdistymisen myötä WJK:ssa. Muistan, että silloin oli yksi vuosi, kun oikeasti olin kunnossa. Sitten menikin Tampereella TPV:tä vastaan solisluu neljään osaan ja se olikin sitten pitkä huili. Seuraava peli mitä pelasin, oli sitten syksyllä Valkeakoskella pelattiin Hakaa vastaan ja siellä olikin sitten taas normaali olo pelata, kun oli koko ajan aivan hapoilla ja tuntui, että ei jaksa yhtään juosta.
Konstin Simo sanoi aikoinaan hienosti, että Janne on kyllä kunnon ajoittamisen mestari. Se ei ole ikinä ollut yli neljän minuutin kunnossa, mutta se pystyy jaksottamaan sen 90 minuutille tasaisesti.
Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?
Niiranen Nirri valmentajana. Silloin meillä oli yksi ammattilainen joukkueessa, kun puolalainen Jacek Pietrzykowski tuli joukkueeseen. Se oli oikeasti aina ensimmäisenä treeneissä ja lähti viimeisenä. Linimenttiä kului hurjasti, mutta siitä ymmärsi mitä on olla ammattilainen. Itse kun peliä edeltävänä iltana oli normaalisti baarikierroksella niin, kyllä siinä oli aika iso ero niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
Hako ja Jodi myös ovat jääneet mieleen. Jodi oli persoona siellä kärkipelaajana. Hako oli taitava keskikentän pelaaja, joka osasi laittaa syötön sinne mihin halusi.
Matkan varrellahan tuli sitten Pulukkisia joukkueeseen. Kolmen kanssa ehdin pelaamaan samassa joukkueessa, mutta kyllä niistä yksi erottui. Sen näki heti, ettei tämä pitkään tällä tasolla pelaa. Jalka liikkui Heikillä sen verran lujaa ja kentällä se teki jo silloin juniori-ikäisenä paljon oikeita asioita. Heikin matka jatkui yhden kauden jälkeen sitten isompiin ympyröihin.
Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?
Tähän on pakko sanoa Niirasen Mummo.
Harri Niiranen valmensi meitä ja aina kun joku asia ei mennyt putkeen niin se sanoi, että meidän mummokin tekee tuon paremmin ja meidän mummokin osaa tuon. Se oli aina sama virsi.
Lopulta vähän kyllästyttiin siihen ja sanottiin, että voitko tuoda sen mummon nyt näytille jos se kerta on niin hyvä pelaamaan. Ei se Harri sitä koskaan tuonut.
Kului 20 vuotta näistä tapahtumista ja Talvisalon kentällä kuului jälleen sama kommentti. Meidän mummokin tekis tuon paremmin! Kyseessä oli tietenkin Harrin poika Kai, joka siellä huuteli. Kyllä on Niirasen suvun mummot kovia pelinaisia!
STPS:n mediajaoston välihuomiona voidaan todeta, että Kai Niiranen valmentaa siis tällä hetkellä Edustus-STPS:ää ja yhtä suvun mummoista on pyydetty näyttämään taitojaan kesää varten. Mummoa ei ole vielä näkynyt.
Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?
Juniori-STPS:n toiminnassa olen aktiivisesti ollut mukana yli kymmenen vuotta. Nyt on toki pieni hiljaisempi hetki menossa, mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu. Siirtymä junioreista edustukseen on tällä hetkellä sellainen kiinnostava ikähaarukka, jonne olisi mukava jotain kehittää.
Kiekkoa itse pelailen. Paikat kestää sen hyvin. Jalkapalloa jos yrittää niin itsensä saa kyllä hyvin äkkiä kipeäksi. On tainneet kropan liikeradat niiltä osin kulua aika totaalisesti. Ja Pele-koiraa pitää aina lenkittää ja salilla käydä.
Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?
Kyllähän pelejä tulee seurattua ihan paikan päälläkin aina kun ehtii. Piirisarjoja on tosiaan se kymmenisen vuotta kierretty, että eipä sitä aina katsomaan ole joutanut.
Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?
Lupaan tänä vuonna oikeasti osallistua. Hävettää ihan, että viime vuonna asia meni ohi.
Terveiset STPS:n pelaajille?
Tietysti tsemppiä peleihin ja treeneihin. Konkaripelaajat pitäkää junnut kurissa ja opettakaa peliä ja elämää. Nuorille pelaajille sanoisin, että rohkeasti vaan haastamaan pelipaikkaa vanhuksilta. Uskon, että nyt on sellainen valmentaja, joka antaa nuorille varmasti näytönpaikkoja ja mahdollisuuksia. Nuorena kehitystä voi tapahtua yhdessäkin kaudessa hurjasti ja sitä kautta pääsee eteenpäin urallaan. Teissä on paljon potentiaalia. Eli tehkää viisaammin kuin mie ja ottakaa oppia vanhemmilta pelaajilta ja olkaa rohkeita ja treenatkaa hyvin.
KLIKKAA KUVAA JA VARAA OMASI!
