Viljo ”Ville” Väyrynen

Viljo ”Ville” Väyrynen

Viljo “Ville” Väyrynen on pitkän linjan STPS:lainen. Ville toimi joukkueenjohtajana 70-luvun lopulla, siirtyi sitten erotuomariksi 80-luvulla, jonka jälkeen alkoi junnuvalmennus.

Legendan mukaan aikoinaan kuului tuttu huuto katsomosta “Onks Viljoo näkyny!” silloin suositun sketsin mukaisesti kun Viljo oli tuomarina. Pitääkö legenda paikkansa? Annetaan Villen kertoa.

Tarina pitää ja ei pidä paikkansa. Ehkä yksittäisiä huutoja silloin tällöin kuului, mutta ei niinkään säännöllisesti. Jonkun verran siitä kyllä kuuli pelikentän ulkopuolella, olihan se suosittu sketsi. Muutenkaan ei yksittäisiä huutoja tullut rekisteröityä, niin keskittynyt oli itse peliin. Ja minusta on aina käytetty nimeä Ville.

Ketkä oli erotuomarin näkökulmasta STPS:n kovaotteisimmat pelaajat?

Ensimmäisinä tulee mieleen Jorosen Vessi ja Rinkisen Jodi. Oltiin myös hyviä kavereita. Jodin kanssa asuimme samassa taloyhtiössäkin ja peliaamuina vaihettiin aina muutama sana “ootko tuomarina?” “kyllä olen”. Ja pelin jälkeen Jodilta saattoi tulla kuitti et “taas sie annoit varoituksen miule”. Ei nämä kaverit mitään sikoja olleet, vaan pientä vilppiä koko ajan, sääntöjen venyttämistä, jolloin tuomari saa olla tarkkana – eikä silloin ole väliä onko miten tuttu kaveri kyseessä. Kovaotteisia olivat konkaripelaajat, Remeksen Olli ja Kauppisen Jontte, jotka pelasivat kovaa, mutta oikein ja rehdisti.

Millä mielin muistelet omaa erotuomariuraasi? Uraasi STPS:ssa?

Voisi jakaa kolmeen osaan. Olin alkujaan STPS:n joukkueenjohtaja 70-luvun lopulla, jolloin nuoria oravia, Muhosen Ami, Rinkisen Jodi, Immosen Juda ja Raskin Jari muun muassa, nousi edustukseen. 80-luvun alkupuolella kävin tuomarikurssin ja aloin viheltää. Sitten olin junnuvalmennuksessa mukana. Naisia valmensin ja pelattiin parhaimmillaan ykkösdivarissa, pelireissut Etelä-Suomeen. Suomalaisen Pekan kanssa valmennettiin 67-syntyneitä. Siellä oli hyviä poikia. Laamasen Joke, Pasasen Ari, Kuivalaisen Pekka ja Pitkosen Timppa nousi edustukseen. Jääkiekkoilijoita tuli Matikaisen Penasta ja Hyppösen Esasta. Jaakkolan Timo-Pekka pelasi sm-liigaa koripallossa. Urheilullista porukkaa.

Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?

Nokelaisen Julle on jäänyt mieleen joukkueenjohtajan vuosilta. Loppujen lopuksi Julle oli huippumoltsu, jos unohdetaan tosi kaukaa tulleet vedot. Yhdessä KTP-pelissä kaksi vetoa tuli puolesta kentästä ja ne molemmat meni maaliin. Samoin Remeksen Olli kapteenina ja Turusen Hodo, joilla oli ihan omat pelit bussimatkoilla. Kojon Jaska aivan loistava tyyppi, niin kuin oli kaikki muutkin.

Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?

Kerran on jouduttu peli perumaan äitienpäivänä kun toukokuussa satoi 15 senttiä lunta. Se oli erikoista. Peli piti olla vielä Kyrönniemellä luonnonnurmella. Päätuomari tuli Lappeenrannasta ja paikalle päästyä totesi, etteihän täällä voi pelata ja ajoi takaisin kotiin. Toinen juttu muistuu mieleen kun päätuomari oli sairastunut ennen peliä ja sitten alettiin tuomaria etsimään katsomosta. Olin tullut katsomaan peliä ja pääsin sitten viheltämään. Vastassa oli Loviisan Tor. Toki molemmilta joukkueilta piti saada hyväksyntä, että voin viheltää, sillä olihan miula STPS-tausta. Loviisa hävisi ottelun muistaakseni 3-2 ja jälkeenpäin se ei käynytkään, että olin tuomarina. Loviisa teki protestin, mutta eihän se läpi mennyt. Tarkemman raportin sain kirjoittaa.

Ennen vanhaan pelattiin ja harjoiteltiin Heikinpohjan hiekalla keväällä, vaikka kenttä oli routajäässä ellei jopa lumen peitossa. Yleinen tapa oli ruuvata ruuvit nappuloihin ja katkaista ruuvin kanta. Eli nappisten pohjassa oli kunnon piikit, jotta jäällä pysyi pystyssä. Silloin pelattiin harkkapelejä ja Linna Cupia. Erotuomarina sai tehdä selkokielellä herrasmiessäännöt selväksi, ettei yhtään loukkaantumista kaivata. Ja kyllähän kaikki sen ymmärsi, ei tainnut pahoja loukkeja tapahtua, mutta housuja säären kohdalta repesi.

Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?

Kolme vuotta olen ollut eläkkeellä. Penkkiurheilen edelleen aktiivisesti. Talvella jääkiekkoa, ei ole montaa Sapkon peliä jäänyt katsomatta. Jalkapalloa tietysti, viime kaudella melkein kaikki paikallisen pelit kävin katsomassa ja pari peliä Kulennoisissa. Käyn katsomassa pelejä aina kun ei ole siinä hetkessä muuta, mutta se ei ole välttämättömyys. Toisin oli ennen, kun koko perheen kalenteri rakentui pelikalenterin ympärille. Joku vuosi sitten kuulin takapihalle pillin vihellyksen ja menin Kellarpellon kentälle katsomaan junnujen pikkukentän pelejä. Yksi valmentaja tunnisti minut ja kysyi onko pilli mukana. No ei ollut, mutta seuraavan kerran oli ja pääsin viheltää vielä pikkujunnujen pelejä.

Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?

Tulee käytyä kaikki kotipelit. Peleissä on aina suurin piirtein joka toinen tuttu kenelle saa moikata ja sitten on paljon juttukavereita, kenen kanssa haastella kuulumiset. Oopperatalkoista on jäänyt paljon tuttuja, joiden kanssa edelleen peleissä tulee haastella. Ja Tanhuvaaran kun tulee halli, niin varmaan talvella voisi harkkapelejäkin tulla katsomaan.

Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?

Kyllä kyllä! Olihan miula se viime vuonnakin. Ekasta kotipelistä sen ostin ja niin teen tänäkin vuonna. 20€:n kausikortti kannattaa ostaa, vaikka ei pelejä kävisi katsomassakaan. Se on hyvä tuki seuralle. On miula Sapkonkin kausari. Vanhojen pelimiesten kanssa on ollut puhetta, että pitäisi hommata ikuisuuskausari.

Terveiset STPS:n pelaajille?

Nyt kun halli Tanhuvaaraan tulee, kannattaa suunnitella seuran oma bussikuljetus harkkoihin. Siis junnuille. Varmasti olisi toteutettavissa ja vanhemmat jonkun euron voisi maksaakin, jos bussi kuljettaisi. Lopettaneita pelimiehiä voisi tulla enemmänkin edustuksen taustahommiin. Joukkueelle tsemppiä kauteen!

Klikkaa kuvaa ja varaa omasi nyt!

Varaa omasi nyt!

Jukka ”Julle” Nokelainen

Jukka ”Julle” Nokelainen

Jukka “Julle” Nokelainen oli seuratoiminnassa mukana yli neljäkymmentä vuotta ensin pelaajana, sitten valmentajana, sitten junnuvalmentajana, sitten puheenjohtajana ja niin edelleen. Julle on todennäköisesti eniten tunteja seuran eteen käyttänyt henkilö. Omista pelivuosista on vierähtänyt aikaa, mutta tarinat ovat edelleen kirkkaana mielessä.

STPS 1982

Legendan mukaan Jullella oli juoksulenkillä bussirahat taskussa paluumatkaa varten. Pitääkö legenda paikkansa, kunniapuheenjohtaja Jukka Nokelainen?

Tarina pitää paikkansa. STPS tunnettiin Mäkelän Pekan valmennuksessa kovasta fyysisestä kunnostaan. Peruskuntokaudella juoksimme yleensä uimahallilta 25 minuuttia kohti Mikkeliä ja samaan aikaan piti juosta takaisin hallille. Erään kerran simahdin täysin Kellarpellon koulun kohdalle ja pääsin hädin tuskin takaisin hallille, tosin en samaan aikaan kuin olin juossut toiseen suuntaan. Sen jälkeen aina lenkille lähtiessä minulla oli 2,50 markkaa taskussa, jotta pääsen Sinikalla takaisin, mikäli uupumus yllättää. Kerrottakoon ettei sitä rahaa koskaan tarvittu, mutta antoi kummallista varmuutta tekemiseen.


Julle oli pelivuosina hyvässä kunnossa.

Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi STPS:ssa?

Hyvillä mielin muistelen. Meillä oli erittäin hyvä joukkue 70-luvulla. Oli taitoa, tahtoa ja sitoutumista, kovasta kunnosta puhumattakaan, jolla yleensä ratkaistiin ottelut toisella puoliajalla. Viihdyimme joukkueena yhdessä erinomaisesti myös vapaa-aikanamme. Menestyimme kohtuullisen hyvin I-divisioonaan nousu oli todella lähellä. Pääsyyn siihen ettei noustu voi katsoa STPS:n 50- vuotishistorian filmistä.

Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?

Jos muutamia pitää nostaa esille tulevat mieleen: Ensimmäisen edustusjoukkuekauteni (1971) libero Veli- Pekka (Veltsu) Mikkonen. Taitava ja tyylikäs pelimies, joka hallitsi maalinedustapelin suvereenisesti. Olli Remes,toppari, joka oli taistelijan perikuva ja esimerkki periksi-antamattomuudesta ja tilanteisiin menoista.- Vastustajat osasivat varoa Ollia. Jouko ”Joke” Nokelainen – erittäin taitava keskikenttämies ja uskollinen STPS.lle, koska olisi menestynyt myös ylemmissä sarjoissa. Ja tietenkin Hannu ”Hodo” Turunen, joka viiletti oikeaa laitaa ja jos ei itse tehnyt maalia niin antoi nappisyöttöjä ja keskityksiä maalinedustalle. Meidän II-divisioonakauden kultakimpale, joka siirtyi Kuopioon ja pelasi A- maajoukkueessa 66 ottelua. Kauppisen Jonte ehdottomasti. Jonte oli perusvarma maalivahti, erittäin kova harjoittelemaan ja esimerkki koko joukkueelle. Valmensimme toinen toistamme, koska mv-valmentajia ei ollut.

Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?

Moniakin legendaarisia tarinoita, mutta yksi tulee ensimmäisenä mieleen. II-divisioonassa pelasimme HPS:aa vastaan Pallokentällä Helsingissä. Saimme vapaapotkun oikean sivurajan läheltä melkein keskirajalta vastustajan puolelta. Oli sovittu, että nuo vaparit antaa Kauppisen Topi tiettyyn paikkaan. Remeksen Olli ryntää paikalle ja antaa vaparin. Jorosen Vessi , joka pelasi puolustajana huusi Ollille: ”Ei sinne, ei sinne!”. Matkalla kuitenkin tuuli ottaa palloon ja leijailee yli vastaantulleen HPS:n maalivahdin ja pallo maalissa! Olli huutaa Vessille ” No minnes sitten?” johon Vessi vastaa ”Sinne, sinne”.

Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?

Julle 2019

Olen eläkkeellä ja teen vapaaehtoistöitä lähes täyspäiväisesti eri järjestöissä, joissa olen puheenjohtajana tai sihteerinä. Urheilua seuraan aktiivisesti. Eiköhän reilu 40- vuotta STPS:ssa ole tarpeeksi kaikille osapuolille. Mukavaa seurata taustalta nuorempien ihmisten aktiivisuutta ja osaamista jalkapalloseuran pyörittämisessä. Savonlinnan HaTTu ry:n kautta olen mukana auttamassa ja tukemassa lapsia ja nuoria heidän harrastetoiminnassaan.

Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?

Aina kun on mahdollista niin kotipelit katsomosta sekä vieraspelit netin kautta, joka viime kesänä toteutettiin puheenjohtaja Jarmo Mikkosen toimesta erinomaisesti. Kyselen aktiivisesti GM:lta missä mennään ja olen erittäin huolestunut ollut viime vuosien maalivahtitilanteesta. Kysymys kuuluu, missä ovat junioreista nousevat maalivahdit?

Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?

Tottakai ja suosittelen sitä myös kaikille muillekin, joilla sydän sykkii savonlinnalaiselle jalkapallolle.

Terveiset STPS:n pelaajille?

Näin sivusta seuraten kaipaan enemmän sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen. Esimerkkinä voin mainita sen, että halusimme mennä naimisiin nykyisen vaimoni kanssa kesäaikana eli sarjakaudella. Valmentajan mielestä se oli mahdollista vain sarjatauolla ja niin hääpäiväksi tuli sarjaohjelman mukaisesti 19.7. 1975.

Klikkaa kuvaa ja varaa kausarisi nyt!

Varaa omasi nyt!





Jouko “Jonte” Kauppisen haastattelu

Jouko “Jonte” Kauppisen haastattelu

Tänä vuonna 70 vuotta täyttävä Jouko Kauppinen oli kolmella vuosikymmenellä maalivahtien aatelia. 1960-luvulla alkanut ja 80-luvulla loppunut mokkeura sisälsi monta värikästä tarinaa.

Legendan mukaan Jouko “Jonte” Kauppinen torjui pallot paljain käsin. Pitääkö legenda paikkansa, edelleen hyväkuntoinen Jonte Kauppinen?

Kyllä pitää tarina paikkansa. 60-luvulla paljain käsin maalissa oli hyvin yleistä, sillä hanskat alkoivat yleistymään vasta 70-luvun puolenvälin jälkeen. Jotkut maalivahdit käyttivät villahanskoja, mutta eihän niissä ollut minkäänlaista pitoa. Villahanskat olivat huomattavasti liukkaammat kuin paljaat kädet, eihän paljaissa käsissä mitään vikaa ollut niin pitkään kun suusta sylkeä riitti. Hyvin sai liimattua pallot! Ensimmäiset maalivahdille suunnitellut hanskat olivat älyttömän pienet ja liukkaat, ihan erilaiset kuin tänä päivänä. Ennen vanhaan ei talvisin ulkona tai pallon kanssa treenattu, mutta kun talviharjoittelu alkoi monipuolistumaan 70-luvulla, pakkohan silloin oli hanksoja pitää – sormethan ne olis jäätynyt.

Salibandyssa ja futsalissa nähdään tänä päivänä maalivahteja paljain käsin, mutta jalkapallossa ei, mikä johtuu pallon pinnasta, painosta ja sääoloista. Sattuiko mitään haavereita kun ilman hanskoja pelaili?

Pallo oli koostumukseltaan hieman erilainen, ehkä oli helpompi ottaa paljain käsin kiinni. Märkä ja liukas pallo oli ihan mahdoton liimata, eikä sitä pitänyt yrittääkään. Kynnet ovat olleet kovilla ja lohkeilleet, sormien etunivelet vääntyneet, kovilla on kyllä ollut kämmenet muutenkin. Kerran Pieksämäellä sain vastustajan nappulat sormille, sattui pirusti, mutta ei ollut varamaalivahtia, joten pelasin pelin loppuun. Seuraavana päivänä lääkäriin ja murtunuthan etusormi oli. Mutta ei tullut pitkä huili, kivun kanssa parin viikon päästä treeneihin ja taas peleille.

Vanhoissa lehtileikkeissä sinua kutsuttiin myös nimellä Joonas. Mitä nimeä yleensä pelivuosina käytettiin?

Montakin nimeä vuosien varrella oli käytössä. Joonas oli 60-luvulla Haukiniemen Hakassa, sieltä se on jäänyt elämään. Mäkelän Pekka alkoi kutsumaan Jonteksi ja kirjoittikin sen Jonte, yhdellä t:llä. Jossain vaiheessa oli myös Myyrä. Se tuli siitä ku myyrän lailla tuli kynnettyä kentällä, maassa möyrimällä.

Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi STPS:ssa?

Hyvillä mielin, hyvät muistot. Oon tyytyväinen kun on päässyt pelaamaan. Hienoo aikaa näin jälkeenpäin muistellen. Olis varmaan voinut päästä pitemmällekin, tai en tiedä… Vuonna 1964 pelasin ensimmäiset miestenpelit rippikouluikäisenä Haukiniemen Hakassa ja viimeiset pelit 36- tai 37-vuotiaana kaudella -86. 80-luvun alussa tuli käytyä pari kautta Joutsenon Kullervossa Kakkosta, se reissu päättyi kaudella -84 polvileikkaukseen. Muistan sen siitä, ku leikkaavalla lääkärillä oli kiire Los Angelesin olympialaisiin. Parhaita pelivuosia oli 70-luvun lopulla kun STPS pelasi Kakkosessa. Nokelaisen Jullen kanssa oltiin silloin molemmat maalissa ja meillä oli oikeesti kilpailua ja tappelua pelipaikasta, mikä oli hyväksi.

Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?

No ompa paha kysymys. Tekisi mieli sanoa kaikki, koska ei halua jättää ketään mainitsematta. Jos yhen sanoo ni silloin pitää sanoo se toinenkin. No, Turusen Hodo on jääny mieleen ku se pääsi niin pitkälle. Muistan ku Hodo lähti Kopareihin, oli kyllä hyvä pelaamaan. Treenas omalla ajalla paljon. Hodo oli töissä Carlsonin rautakaupan urheilupuolella ja aina ennen töihin menoa oli käynyt aamulenkillä. Naukkarisen Hako oli persoona. Jorosen Vesa oli myös omanlaisensa persoona. Moltsukaveri Julle Nokelainen pitää mainita, kutsuin häntä Tiikeriksi, niin hyviä heittäytymisiä ja retkuja oli, komeita hyppyjä. Loikkasen Pekka tulee mieleen, oli pelimies isolla P:lla. Puhui vähän, teki maaleja paljon. Muhosen Amilla oli loistava pomppu, kerran sattui kaikki kohilleen ja Ami nousi keskitykseen ja täydellinen pusku, mutta harmi ku osui vaan ylärimaan. Ami oli siinä varmaan metrin korkeemmalla ku muut. Remeksen Olli, luunkova toppari, lempinimeltä Billy Bremen. Tiukka ja tinkimätön toppari, ei ehkä kaikkein teknisin, mutta suoraviivainen ja mies paikallaan. Niirasen Harri on mainittava, lähti sitten KPV:en.

 Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?

Rankkari muistuu Jontelle mieleen yli 30 vuoden jälkeenkin.

Tulee mieleen vaan kirveleviä muistoja. Oltiin Karhulassa, oli ensimmäisiä pelejä ku pelasin hanskoilla ja pallo vieri luruna minuu kohti. Ajattelin et otanpa tuosta pallon ja avaan tuonne, mutta niin vaan pallo luiskahti käsien alta jalkojen välistä maaliin. Persetti vieköön! Näin jälkeenpäin ajateltuna ei ollu hanskojen vika, ihan miehessä se vika oli.

Rankkari tolppaan

Toinen kirvelevä muisto tulee mieleen ku olin valmentajana 80-luvun alussa ja kamppailtiin tosissaan noususta. Viimenen peli, vai olikohan jatkosarja, mutta voitolla oltaisiin noustu. Peli oli Kellarpellossa Lahden porukkaa vastaan. Saatiin pelin lopussa rankkari, Loikkasen Pekka ampui pilkun sisään, mutta tuomari ei hyväksynyt maalia vaan rankkari uusiks. Eihän se toinen veto enää sisään menny ja jäätiin tasuriin. Siitä seurasi uusintaottelu Lahdessa ja se hävittiin. Sillo sapetti, nousu oli niin lähellä!

Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?

Jonte täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja on edelleen hyvässä kunnossa.

Oma poika pelaa Sapkon A-nuorissa, sitä kautta tulee kiekkoa seurattua. Ja jalkapalloa tietenkin. Olen kohta 70-vuotias, teen silti töitä aina ku kutsu töihin käy, milloin mitäkin. Pidän kunnostani huolta, että ryhti säilyy. Kotona olen ite rakentanut pienen punttisalin, jossa on käsipainoja ja tanko. Hiihtämässä käyn, nykyajan suksilla ei pysty umpihangessa hiihtämään, joten vanhoilla puusuksilla metsässä hiihtelen. Hyvää kuntoilua sekin.

Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?

Tottakai! Jokaisen lehtijutun luen ja sitä kautta seuraan missä mennään. Viime kaudella kävin muutaman pelin katsomassa, voisin käydä enemmänkin. Se venäläinen maalivahti viime vuonna oli mielenkiintoinen, tulin heti katsomaan ku lehestä luin miehestä.

 Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?

No tietenkin! Viime kaudella sain kausikortin tytöltäni, tai sen mieheltä. Nettiä en käytä, joten pitääkin vinkata tytölle et käy tilaamassa. Ja kannustan kaikkia muitakin osallistumaan!

Terveiset STPS:n pelaajille?

Ei muuta ku eteenpäin. Nauttikaa, silloin tapahtuu kehittymistä. Sillo on hyvä meininki. Täysillä eteenpäin ja iloisella mielellä!

Varaa omasi nyt!

1979

LEGENDAN JÄLJILLÄ..
Legendan mukaan STPS:n joukkueen vuoden 1979 kauteen valmistava leiri Kokkolassa päättyi poliisisaattueeseen. Pitääkö legenda paikkansa, leirillä mukana ollut Jouko “Juda” Immonen?

Hah!! Tarina pitää paikkansa, mutta ei ole niin dramaattinen kuin voisi kuvitella. Oltiin pitkällä viikonlopun harjoitusleirillä Kokkolassa, jossa treenattiin ja pelattiin pari matsia. Sunnuntaina oli tarkoitus juosta pitkä palauttava löysävauhtinen lenkki muistaakseni urheilutalolta uimahalliin suihkuun, mutta eksyttiin vieraassa kaupungissa. Poliisiauto ajoi ohi ja muistaakseni Kojon Juki kysyi neuvoa virkavallalta. Heille jäi varmaan semmoinen kuva, ettei nää miehet osaa perille, joten he veivät meidät parilla kyydillä oikeaan paikkaan. Leirit olivat tosi antoisia ja vastukset kovia mm. ykkösdivarin KPS, jolle 6-2 hävittiin.

 Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi STPS:ssa?

Erittäin lämpimät muistot on jäänyt, ja nyt vielä aika kultaa muistot aika reippaasti, mutta omat pojat pudottaa kyllä hyvin maan pinnalle! Suurin muutos oli, kun Pekka Mäkelä tuli Savonlinnaan ja laittoi kovan valmennuksen kunniaan. Taisin olla 14-vuotiaana edustuksen mukana treenaamassa ja silloin aloitettiin treenaamaan jo loka-marraskuussa. Treenattiin 6 päivänä viikossa 3 kovaa ja 1 ”löysä” viikko. Paras muistoni on, kun Jodin kanssa oltiin Vierunmäellä alle 17-vuotiaiden maajoukkueleirillä ja vierellä SM-sarjan miehiä mm. Jorkki Pirinen Kopareista. Pärjättiin reissulla mielestämme hyvin, Jodi voitti maalipörssin. Jodi hyökkäs ja ite olin liberona.

Mäkelän jälkeen oli suvantoaika, ja homman luonne muuttui paljon aiemmasta.

1979 joukkue

Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?

 Olli Remes on rautaa ja oli meidän aikaan nykymittapuun mukaan jopa Suomen parhaita liberoita (luujauhoa oli kentällä aika reippaasti), Hodo Turunen, Harri Niiranen, Hako Naukkarinen, Jontte Kauppinen, Henry Salenius, Jaska Toivonen, V-P Reponen, Timo Malkki, Hämäläisen Hare, Kojon veljekset, Sihvoset, Niemiset ja loistava pelaaja Ami Muhonen.

Kuvassa Olli Remes ja Jouko Immonen

Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?

On sattunut ja tapahtunut paljon matkan aikana, mutta muistellaan sitten jossain vanhainkodissa takkatulen ääressä. Kaikki parhaat jutut eivät ole painokelpoisia :)

Mitä teet nykyisin? Oletko tekemisissä urheilun parissa?

Työelämässä ollaan vielä. Työni on haastavaa, mutta viihdyn töissä erittäin hyvin. Pidän siitä, koska siellä tapaa paljon erilaisia ihmisiä, eikä ole kahta samanlaista päivää. Työkaverit ovat loistavia tyyppejä. Olin tiiviisti noin 20 vuotta niin fudiksessa ja myös jääkiekon parissa, jonne poikien harrastus vei.

Kesällä valmensin fudista ja talvella olin huoltajana Sapkon junnuissa. Viimeiset ajat olin Sapkon edustuksen huoltaja, mutta ainainen kiire ja tavoittelu tehdä asiat niin hyvin kuin voi 3- vuorotyön ohella johti lukuisiin sydämen rytmihäiriöihin ja olin puoli vuotta kokonaan poissa kaikesta toiminnasta. Sen jälkeen en ole fyysisesti ollut mukana urheilussa, mutta seuraan innolla kaikkea urheilua tällä alueella. Tärkeintä on, että lapsi harrastaa jotain urheilua ja vanhempien rooli on kuskata ja kannustaa.

Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?

Seuraan aika tarkasti Estun tapahtumia, mutta kaikkien pitää myöntää, että aika on erilainen kuin silloin joskus. Meilläkin oli 22 tasavahvaa pelaajaa, joista koutsi valitsi, eikä kaikki päässyt edes kokoonpanoon mukaan. Nyt on hankala saada edes joukkuetta kokoon, kun ei meillä täällä Savonlinnassa ole tarjota nuorille töitä. Ei ole kuin Olavinlinna, jos sitä ei myydä.

Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?

 Ilman muuta. Katson ja koen sen kunnia-asiakseni, kun olen saanut nauttia kyseisen seuran palveluista ja tiedän millaista työtä taustat joutuu tekemään, kun ei sponssimarkkoja ole paljoa. Sointu Kumpulaiselle isot halit pitkästä toiminnasta seuran hyväksi.

Terveiset STPS:n pelaajille?

Teillä on hyvä valmentaja, uskokaa itseenne ja kannustakaa toisianne. Pitäkää hauskaa hienon lajin parissa. Loppuun vielä kaikkea hyvää ja jaksamista kaikille Savonlinnan ihmisille.

Klikkaa kuvaa ja varaa kausikorttisi nyt

Varaa omasi nyt!