Satojen tarinoiden mies. Hannu “Hako” Naukkarisesta on monta tarinaa ja Hakolla on monta tarinaa. Hakon jalkapalloura alkoi Kyrönniemeltä, josta hän nousi Mestaruussarjaan ja aina U21-maajoukkueeseen saakka.
Legendan mukaan Hako oli se pallotaituri, joka opetti Jorma “Jodi” Rinkiselle kaikki jonglöörimaiset temput pallon kanssa. Pitääkö legenda paikkansa, edelleen aktiivisesti palloileva Hako Naukkarinen?
Kyllä pitää täysin paikkansa. Jodi oli naapurin poika, kolme vuotta nuorempi. Mie kun tulin aina kotona käymään, Jodi tuli aina ensimmäisenä pallon kanssa, että nyt tuohon puistoon ja näytä kikkoja. Ei ollut Youtubea silloin. Ja miehän näytin. Ja Jodi näytti mitä oli oppinut ja osasi muuten helvetin hyvin. Kyllä se treenasikin niitä. Aina se kyseli “onks uusia, onks uusia?”. Jodi oli kyllä tosi taitava kaveri, harmi kun sillä lähti näkö toisesta silmästä. Olisi päässyt kyllä pitkälle. Miettikää miten se pelasi niin hyvin yksisilmäisenä, jokainen voi kokeilla pelikentällä miten onnistuu havainnointi ku on lappu toisessa.
Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi STPS:ssa?
Eihän siinä. Ehkä enemmän olisin toivonut juniorina, että olisi vähän enemmän oikeasti ohjattu ja opetettu. Silloin se oli vähän, että nyt pelataan. Kyrönniemen kentän vieressä asuttiin. Silloin katsomon viereisen parkkipaikan tilalla oli lentopallo- ja koripallokenttä. Myö pelattiin fudistennistä lentopallorajoilla. Joka päivä oli pelejä kentällä ja omassa pihassa seinää vasten. Sieltä se tekniikka hankittiin. Meillä oli Kyrönniemellä Linnasalmenkadulla jalkapalloilijoita mie, Jodi, Luukkasen Karre ja sen veli ja Muhosen Ami. Arvaatkaa monta kertaa saatiin porttikielto Kyrkän nurmelle. Vanhan kentän aikaan ei ollut siirrettäviä maaleja, vaan tolpat oli lyöty maahan kiinni. Viikonloppuisin kun ei ollut kenttämestaria töissä, maalin eteen oli laitettu puomi, ettei nurmea saa mennä pilaamaan. Sunnuntaisin oli edustuksen pelit, niin lauantaiaamuna kenttämies kävi laittamassa verkot maaleihin sunnuntain peliä varten. Eihän yksi puomi meitä pidätellyt, kun kerrankin pääsee potkii maaliin missä on verkot. Rysän päältä jäätiin monesti kiinni ja porttikieltoa. Kyllä oltiin hirveässä pahanteossa! Samoin talvisin saatiin aika monet porttikiellot Kyrkän kaukalolle, kun keskiviikkoisin ja sunnuntaisin siellä järjestettiin soitinluistelut eli Beatles ja Rolling Stones soi kajareista, oli tyttöjä ja poikia luistelemassa, mutta meillehän se oli hirmu ongelma kun ei saanut pelata. Soitinluisteluissa oli mailakielto. Silti oltiin mailojen kanssa siellä pelailee ja taas porttikieltoa. Oltiin myö kyllä pahoja poikia.
D-junnuissa aloitin jalkapallon, silloin seura oli Sapko. C-junnuissa siirryin Savonlinnan Palloon – SavPa:an. STPS:n juniorit ei ollut 60-luvun puolivälissä kovinkaan hyviä ja kaupungissa oli monta seuraa. Myökin B-junnuissa SavPan porukalla voitettiin STPS jotain 15-0, mutta meillä oli tosi hyvä ryhmä – Hodo ja Kojon Jaska, Vainion Vessi valmensi. Hodon kanssa pelattiin B-junnuina jo SavPan edustuksessa. Kolmen keskikentällä pelattiin, laidoilla meikäläinen ja Hodo, keskellä Turkulaisen Rase – maestro itse. Silloin monikin kiekkoilija pelasi kesät fudista. 70-luvun alussa siirryttiin Hodon kanssa STPS:aan ja siitä sitten kierrokselle. -75 syksyllä siirryin Kokkolaan Mestaruussarjaan jossa pelasin kaksi kautta 76-77. Toisella kaudella voiton KPV:n sisäisen maalipörssin ja nousin alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen. Oli kyllä hienoa aikaa. Kokkolasta siirryin Lahteen Kuusysiin, josta kauden jälkeen takaisin Savonlinnaan, silloin oli Linna Hockeyn alainen Estura, mutta se ei tainnut olla kun yhden vuoden, jonka jälkeen oli STPS. Seuraavaksi Kopareihin Kuopioon, jossa voitettiin toisella kaudella -81 sm-hopeaa. Tältä kierrokselta sitten kotiin STPS:aan kaudeksi -86.
Savonlinnassa olisi kyllä 70-luvulla ollut mahdollisuus pelata korkeammallakin. Oli kuitenkin kaksi hyvin menestyvää seuraa. Mutta työväenliike oli voimissaan, STPS oli työväen seura ja SavPa porvareiden. Yhdistäminen ei tainnut olla helppo juttu, vaikka kuulin silloin et pelaajat voisi pelata yhdelle yhteiselle seuralle.
Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?
No voi hitto, näitä on kyllä liian monta. Muhosen Amille oli kiva laittaa keskityksiä maalille ku sillä oli niin iso pää, että varmasti osui. Muistan pelin Kiffeniä vastaan Kakkosessa. Siellä oli maalissa maajoukkueessakin mukana ollut Hannu Pulkkanen, joka yleensä aika suvereenisti hoiti omaa aluettaan. Annoin keskityspallon maalille, Ami lähti ison päänsä kanssa tavoittelee sitä ja Pulkkanen lähti nyrkkeilee palloa. Ja miten kävi? Pallo ja Pulkkanen molemmat oli siellä verkon perukoilla. Pulkkanen huusi sieltä kalaverkoista, että “hulluko sinä olet!?”, johon Ami vastasi “Elä hupsuttele. Keskialoitus.” Ami oli kyllä luonnonlahjakkuus – hirmu kroppa, eikä punttia päivääkään.
Niirasen Harri oli kova luu. Oltiin samaan aikaan Kokkolassa, mutta eri seuroissa. Kuulin silloin, että Harri olisi siirtymässä Savonlinnasta Hyvinkäälle. Puhuin Kokkolassa, että Harri pitäisi saada sinne, ja niinhän se siirtyikin, mutta paikalliskilpailijaan KPS:aan. Toiselle kaudelle Harri sitten siirtyi KPV:hen, mikä oli kova juttu, sillä näiden kilpailijoiden välillä ei yleensä pelaajasiirtoja tapahtunut.
Raskin Jari oli hiton hyvä toppari. Kauppisen Jonte maalissa. Sitten vähän nuorempia Immosen Esu oli hyvä vasuri. Loikkasen Pekka mätti maaleja ja oli muuten fiksu liikkumaan, just oikeaan aikaan ja pienellä ketunlenkillä. Siihen liikkeeseen oli keskikentältä helppo laittaa palloja. Hodo tietenkin. Ja Hodon kanssa siunattiin toisiamme, että onneksi Remeksen Olli on samalla puolella, Ollin rattaisiin ei oltu halukkaita jäämään. Yleensä kun Olli lähti taklaamaan, pieni pölläkkä nousi, kaveri jäi siihen ja Olli nousi ylös.
Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?
No nuoresta Poppa Konstista on kyllä kerrottava kun hän lähti ensimmäistä kertaa huvielämän pyörteisiin. Porukalla lähettiin vähän rentoutumaan ja Popi halusi tehdä vaikutuksen meihin vanhempiin. Alkoi tilaamaan samaa tahtia kuin myö konkarit ja kyllähän sen tietää mitä käy kun lähtee vanhemman keskikenttäpelaajan matkaan! Ei mennyt pitkään ku nukkumatti tuli ja ilta jäi Popin kohdalta hieman lyhkäiseksi.
Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?
Tulee urheiltua edelleen ihan kivasti. Woudit-veteraanikiekkoa ja tennistä. Aika kuluu tennishallilla ja jäähallilla. Tennistä ainakin kolmesti viikossa, neluria ja kaksinpeliä. Jäillä käyn kahtena aamuna viikossa ja sitten maanantai-iltaisin. Olen veteraaniurheilun kestomenestyjä. Tenniksessä veteraanisarjoissa joukkuekisassa 40-vuotiaissa sm-hopea, 50-vuotiaissa sm-hopea ja 60-vuotiaissa sm-pronssi. Fudiksessa Kokkolan porukassa 40-vuotiaiden sm-kulta ja Kuopion porukassa kaksi sm-kultaa. Enää lonkat ja alaselkä ei anna fudista pelata.
Sen verran on rautaa lonkissa, että kuulun myös proteesimaajoukkueeseen jääkiekossa. Siinä joukkueessa vähän joka jätkällä on rautaa kropassa, on tekokäsiä, tekojalkaa ja ties mitä. Kerran oltiin matkalla mm-kisoihin Bostoniin kun turvatarkastuksessa ensimmäinen kaveri meni metallinpaljastimesta läpi ja piippaus kuului. Tullivirkailija siinä sitten otti selvää mikä piippaa. Seuraava kaveri portista sisään ja sama homma. Sitten kolmas. Sitten virkailija huomasi, että jonossahan on 20 kaveria kenellä kaikilla on samanlaiset maajoukkuetakit. Virkailija alkoi pyyhkimään hikeä otsalta ja varmaan ajatteli, että tästä tulee pitkä päivä. Siltä reissulta tuli mm-hopea. Muista kisoista on tullut toinen hopea, kaksi pronssia ja yksi Euroopan mestaruus. Yhdessä pelissä oli kulmavääntö, missä oli meijän kaveri kenellä on tekokäsi, joten pystyy vain auttavasti pitämään kahdella kädellä mailasta kiinni. Kulmaväännössä tuomari vihelsi meille jäähyn, syynä kiinnipitäminen! Mie katoin tuomaria, että ihanko oikeasti. Sitten tuomarikin tajusi, että eihän se mitenkään voi pitää kaverista kiinni ku se pitää kiinni mailasta. Mutta jäähy mikä jäähy.
Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?
Viime keväänä kävin ensimmäisen pelin katsomassa, mutta en muuten. Ehkä vähän hävettää. Pitää kyllä käydä enemmän. Lehdestä kyllä seuraan missä mennään. Hallikin on tulossa, avot.
Aiotko osallistua kausarihaasteen?
Kyllä mie ensimmäisessä kotipeleissä tuun kausarin hakee. Ja kaikki muutkin vois sen hommata. Paikallista kannattaa kannattaa.
Terveiset STPS:n pelaajille?
Vähemmän Fortnitea! Ei muuta.
Klikkaa kuvaa ja varaa kausarisi nyt!
