Jouko “Jonte” Kauppisen haastattelu

Tänä vuonna 70 vuotta täyttävä Jouko Kauppinen oli kolmella vuosikymmenellä maalivahtien aatelia. 1960-luvulla alkanut ja 80-luvulla loppunut mokkeura sisälsi monta värikästä tarinaa.

Legendan mukaan Jouko “Jonte” Kauppinen torjui pallot paljain käsin. Pitääkö legenda paikkansa, edelleen hyväkuntoinen Jonte Kauppinen?

Kyllä pitää tarina paikkansa. 60-luvulla paljain käsin maalissa oli hyvin yleistä, sillä hanskat alkoivat yleistymään vasta 70-luvun puolenvälin jälkeen. Jotkut maalivahdit käyttivät villahanskoja, mutta eihän niissä ollut minkäänlaista pitoa. Villahanskat olivat huomattavasti liukkaammat kuin paljaat kädet, eihän paljaissa käsissä mitään vikaa ollut niin pitkään kun suusta sylkeä riitti. Hyvin sai liimattua pallot! Ensimmäiset maalivahdille suunnitellut hanskat olivat älyttömän pienet ja liukkaat, ihan erilaiset kuin tänä päivänä. Ennen vanhaan ei talvisin ulkona tai pallon kanssa treenattu, mutta kun talviharjoittelu alkoi monipuolistumaan 70-luvulla, pakkohan silloin oli hanksoja pitää – sormethan ne olis jäätynyt.

Salibandyssa ja futsalissa nähdään tänä päivänä maalivahteja paljain käsin, mutta jalkapallossa ei, mikä johtuu pallon pinnasta, painosta ja sääoloista. Sattuiko mitään haavereita kun ilman hanskoja pelaili?

Pallo oli koostumukseltaan hieman erilainen, ehkä oli helpompi ottaa paljain käsin kiinni. Märkä ja liukas pallo oli ihan mahdoton liimata, eikä sitä pitänyt yrittääkään. Kynnet ovat olleet kovilla ja lohkeilleet, sormien etunivelet vääntyneet, kovilla on kyllä ollut kämmenet muutenkin. Kerran Pieksämäellä sain vastustajan nappulat sormille, sattui pirusti, mutta ei ollut varamaalivahtia, joten pelasin pelin loppuun. Seuraavana päivänä lääkäriin ja murtunuthan etusormi oli. Mutta ei tullut pitkä huili, kivun kanssa parin viikon päästä treeneihin ja taas peleille.

Vanhoissa lehtileikkeissä sinua kutsuttiin myös nimellä Joonas. Mitä nimeä yleensä pelivuosina käytettiin?

Montakin nimeä vuosien varrella oli käytössä. Joonas oli 60-luvulla Haukiniemen Hakassa, sieltä se on jäänyt elämään. Mäkelän Pekka alkoi kutsumaan Jonteksi ja kirjoittikin sen Jonte, yhdellä t:llä. Jossain vaiheessa oli myös Myyrä. Se tuli siitä ku myyrän lailla tuli kynnettyä kentällä, maassa möyrimällä.

Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi STPS:ssa?

Hyvillä mielin, hyvät muistot. Oon tyytyväinen kun on päässyt pelaamaan. Hienoo aikaa näin jälkeenpäin muistellen. Olis varmaan voinut päästä pitemmällekin, tai en tiedä… Vuonna 1964 pelasin ensimmäiset miestenpelit rippikouluikäisenä Haukiniemen Hakassa ja viimeiset pelit 36- tai 37-vuotiaana kaudella -86. 80-luvun alussa tuli käytyä pari kautta Joutsenon Kullervossa Kakkosta, se reissu päättyi kaudella -84 polvileikkaukseen. Muistan sen siitä, ku leikkaavalla lääkärillä oli kiire Los Angelesin olympialaisiin. Parhaita pelivuosia oli 70-luvun lopulla kun STPS pelasi Kakkosessa. Nokelaisen Jullen kanssa oltiin silloin molemmat maalissa ja meillä oli oikeesti kilpailua ja tappelua pelipaikasta, mikä oli hyväksi.

Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?

No ompa paha kysymys. Tekisi mieli sanoa kaikki, koska ei halua jättää ketään mainitsematta. Jos yhen sanoo ni silloin pitää sanoo se toinenkin. No, Turusen Hodo on jääny mieleen ku se pääsi niin pitkälle. Muistan ku Hodo lähti Kopareihin, oli kyllä hyvä pelaamaan. Treenas omalla ajalla paljon. Hodo oli töissä Carlsonin rautakaupan urheilupuolella ja aina ennen töihin menoa oli käynyt aamulenkillä. Naukkarisen Hako oli persoona. Jorosen Vesa oli myös omanlaisensa persoona. Moltsukaveri Julle Nokelainen pitää mainita, kutsuin häntä Tiikeriksi, niin hyviä heittäytymisiä ja retkuja oli, komeita hyppyjä. Loikkasen Pekka tulee mieleen, oli pelimies isolla P:lla. Puhui vähän, teki maaleja paljon. Muhosen Amilla oli loistava pomppu, kerran sattui kaikki kohilleen ja Ami nousi keskitykseen ja täydellinen pusku, mutta harmi ku osui vaan ylärimaan. Ami oli siinä varmaan metrin korkeemmalla ku muut. Remeksen Olli, luunkova toppari, lempinimeltä Billy Bremen. Tiukka ja tinkimätön toppari, ei ehkä kaikkein teknisin, mutta suoraviivainen ja mies paikallaan. Niirasen Harri on mainittava, lähti sitten KPV:en.

 Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?

Rankkari muistuu Jontelle mieleen yli 30 vuoden jälkeenkin.

Tulee mieleen vaan kirveleviä muistoja. Oltiin Karhulassa, oli ensimmäisiä pelejä ku pelasin hanskoilla ja pallo vieri luruna minuu kohti. Ajattelin et otanpa tuosta pallon ja avaan tuonne, mutta niin vaan pallo luiskahti käsien alta jalkojen välistä maaliin. Persetti vieköön! Näin jälkeenpäin ajateltuna ei ollu hanskojen vika, ihan miehessä se vika oli.

Rankkari tolppaan

Toinen kirvelevä muisto tulee mieleen ku olin valmentajana 80-luvun alussa ja kamppailtiin tosissaan noususta. Viimenen peli, vai olikohan jatkosarja, mutta voitolla oltaisiin noustu. Peli oli Kellarpellossa Lahden porukkaa vastaan. Saatiin pelin lopussa rankkari, Loikkasen Pekka ampui pilkun sisään, mutta tuomari ei hyväksynyt maalia vaan rankkari uusiks. Eihän se toinen veto enää sisään menny ja jäätiin tasuriin. Siitä seurasi uusintaottelu Lahdessa ja se hävittiin. Sillo sapetti, nousu oli niin lähellä!

Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?

Jonte täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja on edelleen hyvässä kunnossa.

Oma poika pelaa Sapkon A-nuorissa, sitä kautta tulee kiekkoa seurattua. Ja jalkapalloa tietenkin. Olen kohta 70-vuotias, teen silti töitä aina ku kutsu töihin käy, milloin mitäkin. Pidän kunnostani huolta, että ryhti säilyy. Kotona olen ite rakentanut pienen punttisalin, jossa on käsipainoja ja tanko. Hiihtämässä käyn, nykyajan suksilla ei pysty umpihangessa hiihtämään, joten vanhoilla puusuksilla metsässä hiihtelen. Hyvää kuntoilua sekin.

Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?

Tottakai! Jokaisen lehtijutun luen ja sitä kautta seuraan missä mennään. Viime kaudella kävin muutaman pelin katsomassa, voisin käydä enemmänkin. Se venäläinen maalivahti viime vuonna oli mielenkiintoinen, tulin heti katsomaan ku lehestä luin miehestä.

 Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?

No tietenkin! Viime kaudella sain kausikortin tytöltäni, tai sen mieheltä. Nettiä en käytä, joten pitääkin vinkata tytölle et käy tilaamassa. Ja kannustan kaikkia muitakin osallistumaan!

Terveiset STPS:n pelaajille?

Ei muuta ku eteenpäin. Nauttikaa, silloin tapahtuu kehittymistä. Sillo on hyvä meininki. Täysillä eteenpäin ja iloisella mielellä!

Varaa omasi nyt!