1990- luvun lopulla ja 2000- luvulla Kaakon Kolmosessa nähtiin pelaaja, joka saattoi olla lähes koko pelin ajan pimennossa, mutta pelin loputtua tulostaululle katsoessa tämän herran nimi sieltä maalintekijöiden kohdalta yleensä löytyi. Ville Saajanlehto on tehnyt lukemattomia maaleja niin STPS:lle kuin FC Savonlinnallekin. Hänen arvostuksesta seurassa kertoo se, että Saajanlehdon pelipaita numero 13 löytyy edelleen Kyrönniemellä STPS:n pukuhuoneen seinältä, eikä myöhemmin hankittuihin paitoihin ole tätä numeroa painettu.
Legenda kertoo, että olisit myöhästynyt pitkäksi menneen illan johdosta vieraspelireissun bussista, joten tilanteessa ei auttanut muu kuin ottaa oma auto alle ja lähteä kiireellä ajamaan kohti pelipaikkaa. Ehdit juuri ja juuri ennen pelin alkua paikalle ja teit ottelussa hattutempun? Pitääkö legenda paikkansa, Ville “Saikki” Saajanlehto?
No joo. Väite pitää osittain paikkaansa. Iltaa olin istumassa ystävien kanssa. Autolla liikkeellä, olihan seuraava päivä pelipäivä. Muutama muuttuja siihen tuli illan aikana ja heräsin sitten aamulla siihen, kun koutsi Ippu soittelee, että pitäisi lähteä Kotkaan pelaamaan. Olivat siinä vaiheessa odotelleet 20 minuuttia kotitalon edessä. Olin kaupungin toisella laidalla. Pikku aamuspurtti kaupungin läpi ja olin autolla. Siitä Heikinpohjaan, pelivermeet kassiin ja bussiin. Otin aplodit vastaan muilta pelaajilta ja pari tappavaa katsetta etupenkin väeltä. Peli kuitenkin kulki tuona iltapäivänä Arto Tolsa -areenalla. Voitettiin KooTeePee 3-1 ja taisin 2+1 tehoilla. Asiaan ei palattu enää.
Millä mielin muistelet omaa jalkapallouraasi? Uraasi STPS:ssa?
Lämpimät muistot on. Jalkapallo oli iso osa elämää. Talvella vedettiin kovaa juoksutreeniä ja kunto oli ainakin kova. Taito- ja taktiikkapuolella oltiin sitten vähän jäljessä hallipaikkakuntia vastaan. Kesällä oli upeaa pelata Kyrkän hyväkuntoisella sametilla. Meillä oli hyviä joukkueita kasassa, mutta kuitenkin nousu jäi haaveeksi. Tuo jäi vähän harmittamaan. Paljon on tuolta ajalta jäänyt hyviä kavereita, joiden kanssa pidetään edelleen yhteyttä
Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?
Ihan ekoista vuosista edustuksessa Rantasalon Paavo. Paten kanssa käytiin potkimassa palloa harjoitusten ulkopuolellakin. Innokas jalkapallo- ja urheilumies. Ippu valmentajana jaksoi uskoa ja antoi paljon peliaikaa nuorelle Saikille. Laamasen Jokesta jäi myös hyvät muistot valmentajana ja kärkiparina. Karttusen Janne, Mäkäläisen Tero, Vinkku, Pulkkisen veljeskunta, Kautosen Juuso, Speedy Loikkanen ja Hutun Maukka, kaikkien kanssa kelpasi pelata.
Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?
Kyllähän niitä juttuja on jäänyt aivan mieletön määrä. Monet on sellaisia, joita ei uskalla edes ääneen sanoa.
Oli meillä Pulkkisen Heikin kanssa yksi hieman erikoinen traditio. Yhdellä kaudella aina vieraspelien jälkeen piti ostaa iso pötkö kääretorttua ja se vedettiin Heikin kanssa puoliksi bussin takapenkillä. Olen kuullut, että tätä perinnettä jatkoi omana aikanaan ainakin Muhosen Mäxi. Lieneekö tämän ajan pelurit hieman valistuneempia ravintoasioiden suhteen.
Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?
Työt atk-alalla vei pääkaupunkiseudulle ja asustelen nykyään Espoossa. Pelailen edelleen jalkapalloa alasarjoissa ja ikämiehissä. Urheilua tulee seurattua paljon. Perheenlisäystä juuri odotellaan.
Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?
Netistä tulee aina silloin tällöin katseltua miten joukkueella menee. Kesällä sitten pyrkinyt aina pelin käydä katsomassa Kyrkällä. Whatsappissa meillä on vanhojen Estura -pelikavereiden kanssa ryhmä. Pulkkisen Teme on siellä aika aktiivinen, joten kyllä tässä ajantasalla pysyy.
Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?
Ehdottomasti. Nyt ja tulevaisuudessa.
Terveiset STPS:n pelaajille?
Nauttikaa lajista ja hyvästä nurmikentästä. Täällä Etelä-Suomessa niitä ei juuri enää näe. Olkaa täysillä mukana treeneissä ja peleissä. Kotona ehtii sitten lepäillä.
KLIKKAA KUVAA JA VARAA OMASI!!