Viljo “Ville” Väyrynen on pitkän linjan STPS:lainen. Ville toimi joukkueenjohtajana 70-luvun lopulla, siirtyi sitten erotuomariksi 80-luvulla, jonka jälkeen alkoi junnuvalmennus.
Legendan mukaan aikoinaan kuului tuttu huuto katsomosta “Onks Viljoo näkyny!” silloin suositun sketsin mukaisesti kun Viljo oli tuomarina. Pitääkö legenda paikkansa? Annetaan Villen kertoa.
Tarina pitää ja ei pidä paikkansa. Ehkä yksittäisiä huutoja silloin tällöin kuului, mutta ei niinkään säännöllisesti. Jonkun verran siitä kyllä kuuli pelikentän ulkopuolella, olihan se suosittu sketsi. Muutenkaan ei yksittäisiä huutoja tullut rekisteröityä, niin keskittynyt oli itse peliin. Ja minusta on aina käytetty nimeä Ville.
Ketkä oli erotuomarin näkökulmasta STPS:n kovaotteisimmat pelaajat?
Ensimmäisinä tulee mieleen Jorosen Vessi ja Rinkisen Jodi. Oltiin myös hyviä kavereita. Jodin kanssa asuimme samassa taloyhtiössäkin ja peliaamuina vaihettiin aina muutama sana “ootko tuomarina?” “kyllä olen”. Ja pelin jälkeen Jodilta saattoi tulla kuitti et “taas sie annoit varoituksen miule”. Ei nämä kaverit mitään sikoja olleet, vaan pientä vilppiä koko ajan, sääntöjen venyttämistä, jolloin tuomari saa olla tarkkana – eikä silloin ole väliä onko miten tuttu kaveri kyseessä. Kovaotteisia olivat konkaripelaajat, Remeksen Olli ja Kauppisen Jontte, jotka pelasivat kovaa, mutta oikein ja rehdisti.
Millä mielin muistelet omaa erotuomariuraasi? Uraasi STPS:ssa?
Voisi jakaa kolmeen osaan. Olin alkujaan STPS:n joukkueenjohtaja 70-luvun lopulla, jolloin nuoria oravia, Muhosen Ami, Rinkisen Jodi, Immosen Juda ja Raskin Jari muun muassa, nousi edustukseen. 80-luvun alkupuolella kävin tuomarikurssin ja aloin viheltää. Sitten olin junnuvalmennuksessa mukana. Naisia valmensin ja pelattiin parhaimmillaan ykkösdivarissa, pelireissut Etelä-Suomeen. Suomalaisen Pekan kanssa valmennettiin 67-syntyneitä. Siellä oli hyviä poikia. Laamasen Joke, Pasasen Ari, Kuivalaisen Pekka ja Pitkosen Timppa nousi edustukseen. Jääkiekkoilijoita tuli Matikaisen Penasta ja Hyppösen Esasta. Jaakkolan Timo-Pekka pelasi sm-liigaa koripallossa. Urheilullista porukkaa.
Ketkä oman aikasi hahmoista on jäänyt parhaiten mieleen? Miten?
Nokelaisen Julle on jäänyt mieleen joukkueenjohtajan vuosilta. Loppujen lopuksi Julle oli huippumoltsu, jos unohdetaan tosi kaukaa tulleet vedot. Yhdessä KTP-pelissä kaksi vetoa tuli puolesta kentästä ja ne molemmat meni maaliin. Samoin Remeksen Olli kapteenina ja Turusen Hodo, joilla oli ihan omat pelit bussimatkoilla. Kojon Jaska aivan loistava tyyppi, niin kuin oli kaikki muutkin.
Tuleeko mieleen vastaavia legendaarisia juttuja?
Kerran on jouduttu peli perumaan äitienpäivänä kun toukokuussa satoi 15 senttiä lunta. Se oli erikoista. Peli piti olla vielä Kyrönniemellä luonnonnurmella. Päätuomari tuli Lappeenrannasta ja paikalle päästyä totesi, etteihän täällä voi pelata ja ajoi takaisin kotiin. Toinen juttu muistuu mieleen kun päätuomari oli sairastunut ennen peliä ja sitten alettiin tuomaria etsimään katsomosta. Olin tullut katsomaan peliä ja pääsin sitten viheltämään. Vastassa oli Loviisan Tor. Toki molemmilta joukkueilta piti saada hyväksyntä, että voin viheltää, sillä olihan miula STPS-tausta. Loviisa hävisi ottelun muistaakseni 3-2 ja jälkeenpäin se ei käynytkään, että olin tuomarina. Loviisa teki protestin, mutta eihän se läpi mennyt. Tarkemman raportin sain kirjoittaa.
Ennen vanhaan pelattiin ja harjoiteltiin Heikinpohjan hiekalla keväällä, vaikka kenttä oli routajäässä ellei jopa lumen peitossa. Yleinen tapa oli ruuvata ruuvit nappuloihin ja katkaista ruuvin kanta. Eli nappisten pohjassa oli kunnon piikit, jotta jäällä pysyi pystyssä. Silloin pelattiin harkkapelejä ja Linna Cupia. Erotuomarina sai tehdä selkokielellä herrasmiessäännöt selväksi, ettei yhtään loukkaantumista kaivata. Ja kyllähän kaikki sen ymmärsi, ei tainnut pahoja loukkeja tapahtua, mutta housuja säären kohdalta repesi.
Mitä teet nykyisin..oletko tekemisissä urheilun parissa?
Kolme vuotta olen ollut eläkkeellä. Penkkiurheilen edelleen aktiivisesti. Talvella jääkiekkoa, ei ole montaa Sapkon peliä jäänyt katsomatta. Jalkapalloa tietysti, viime kaudella melkein kaikki paikallisen pelit kävin katsomassa ja pari peliä Kulennoisissa. Käyn katsomassa pelejä aina kun ei ole siinä hetkessä muuta, mutta se ei ole välttämättömyys. Toisin oli ennen, kun koko perheen kalenteri rakentui pelikalenterin ympärille. Joku vuosi sitten kuulin takapihalle pillin vihellyksen ja menin Kellarpellon kentälle katsomaan junnujen pikkukentän pelejä. Yksi valmentaja tunnisti minut ja kysyi onko pilli mukana. No ei ollut, mutta seuraavan kerran oli ja pääsin viheltää vielä pikkujunnujen pelejä.
Seuraatko STPS:n pelejä/tapahtumia?
Tulee käytyä kaikki kotipelit. Peleissä on aina suurin piirtein joka toinen tuttu kenelle saa moikata ja sitten on paljon juttukavereita, kenen kanssa haastella kuulumiset. Oopperatalkoista on jäänyt paljon tuttuja, joiden kanssa edelleen peleissä tulee haastella. Ja Tanhuvaaran kun tulee halli, niin varmaan talvella voisi harkkapelejäkin tulla katsomaan.
Aiotko osallistua kausarihaasteeseen?
Kyllä kyllä! Olihan miula se viime vuonnakin. Ekasta kotipelistä sen ostin ja niin teen tänäkin vuonna. 20€:n kausikortti kannattaa ostaa, vaikka ei pelejä kävisi katsomassakaan. Se on hyvä tuki seuralle. On miula Sapkonkin kausari. Vanhojen pelimiesten kanssa on ollut puhetta, että pitäisi hommata ikuisuuskausari.
Terveiset STPS:n pelaajille?
Nyt kun halli Tanhuvaaraan tulee, kannattaa suunnitella seuran oma bussikuljetus harkkoihin. Siis junnuille. Varmasti olisi toteutettavissa ja vanhemmat jonkun euron voisi maksaakin, jos bussi kuljettaisi. Lopettaneita pelimiehiä voisi tulla enemmänkin edustuksen taustahommiin. Joukkueelle tsemppiä kauteen!
Klikkaa kuvaa ja varaa omasi nyt!
