Tämä on savonlinnalaisen jalkapalloväen muistokirjoitus Jodille.
Meitä kosketti heinäkuun puolivälissä suru-uutinen. STPS -legenda Jorma “Jodi” Rinkinen siirtyi vihreämmille kentille sairauden uuvuttamana heinäkuun 15. päivän aamuna.
Jodin panos savonlinnalaiselle edustusjalkapalloilulle on ollut mittaamattoman arvokasta yli neljänkymmenen vuoden ajan.
“Öögaa, öögaa”, oli Jodin lempilausahduksia. Urheileva kansa tietää, mitä pelisilmä ja nimenomaan hyvä pelisilmä tarkoittaa. Jodilla tätä pelisilmää oli jalkapalloa kohtaan muille jaettavaksi saakka, vaikka lapsuuden kolhun myötä toisesta silmästä näkö olikin hävinnyt lähes kokonaan jo ennen peliuraa.
Jodi syntyi Kyrönniemellä. Kyrkkä kallioineen ja urheilukenttineen oli tärkeä paikka koko Jodin elämän ajan. 1970-luvulla STPS:n junioreissa pelatessaan Jodi oli Suomen lahjakkaimpia pelaajia. Osoituksena tästä hänet valittiin myös nuorisomaajoukkueen leireille. Koko pelaajauransa ajan Jodin pelaajaprofiilille tyypillisiä piirteitä olivat pettämätön pelisilmä sekä vastustajan jallittaminen mitä taiturimaisimmilla harhautuksilla. Pelaajana hän häikäisi katsojat ja kykyjenetsijät. “Ei ollut temppua, jota Jodi ei osannut”. Parhaana saavutuksenaan STPS:ssä Jodi piti Kakkoseen nousua vuonna 1973.
Pelaajauran jälkeen Jodi oli tiiviisti mukana STPS:n toiminnassa. Erilaisissa huoltotehtävissä Jodi ehti olla noin 30 vuotta. Jodin persoonallinen olemus, sanavalmis ja iloluontoinen luonne ovat jääneet varmasti jokaisen STPS-pelaajan mieleen viimeisten vuosikymmenten aikana. Jodia ei useinkaan tituleerattu “vain” huoltajaksi, vaan käytännössä hän oli koko joukkueen isä.
Seuratyöntekijänä Jodia kuvaa parhaiten sanat pyyteettömyys ja pelaajalähtöisyys. Pelaajan näkökulmasta katsottuna parempaa huoltajaa ei ole olemassakaan. Jodille pukukoppi oli pyhä paikka, joka oli aina Jodin jäljiltä siisti. Pelaajien sotkut oli aina siivottu ennen seuraavaa tapahtumaa, pelipaidat olivat pelaajia varten siististi odottamassa omilla paikoillaan, pallot ja juomapullot täytettynä, liivit pestynä ja mikä parasta, Jodin jutut olivat aina pelin ytimessä. Jodi rakasti jalkapalloa yli kaiken ja hän ymmärsi loppuun saakka peliä aukottomasti. Hänellä oli selvä näkemys, miksi joukkue milläkin kaudella voitti tai hävisi.
Jodi oli lapsirakas ja hän otti aina pelaajien lapset huomioon ja oli “kaitsemassa” heitä harjoitusten aikana lukemattomina kesinä. Omia lapsia Jodille syntyi kaksi; Elina ja Oskari. Luonnonlapsimaisuus ja auttavaisuus ovat hyviä sanoja kuvaamaan Jodia. Ei ollut sellaista hommaa, jota Jodi ei olisi hoitanut. Hänen leppoisuutensa, välittömyytensä ja aitoutensa jäävät kaikkien Jodin tuntemien henkilöiden muistoihin.
Jodi tullaan aina muistamaan STPS-legendana numero yksi, jonka mukana kuoli pyyteetöntä, perinteistä savonlinnalaista seuratyötä enemmän kuin kenenkään toisen mukana. Jalkapalloväki toivoo Jodin hengen ja legendaaristen tarinoiden elävän ikuisesti, joten pidetään yhdessä tarinoita elossa bussin takapenkeillä ja saunan lauteilla.
STPS:n seuraava kotiottelu perjantaina 12.8. klo 19 Imatran IPS:aa vastaan on Jodin muisto-ottelu – Jodille rakkaalla Kyrönniemen viheriöllä.
Jorma Rinkinen siunataan haudan lepoon Talvisalon hautausmaalla lauantaina 30.7. klo 15.