Kausiennakko 2022, osa 1: Mennyt kausi perkuuseen

Arvioidakseen nykyhetkeä ja ennakoidakseeen tulevaa, on aloitettava menneellä. Aloitetaan vanhoista valokuvista.

Vanhoja valokuvia katsomalla ja vertaamalla voi ymmärtää ehkä jotakin STPS:n kahdesta viime kaudesta ja siitä, miksi seura tarvitsee uuden suunnan. Ja suunnan on oltava eteen- ja ylöspäin. Pystyyn kuoleminen ei ole vaihtoehto.

Keltamustat sijoittui kaudella 2020 Idän kolmosessa toiseksi. Kyseinen joukkue (vasen kuva) oli kenties yksi parhaista savonlinnalaisista jalkapallojoukkueista 2000-luvulla. Kauden 2021 alkaessa STPS:n riveissä oli enää kuusi edelliskauden runkopelaajaa, joista joukkueen kapteeni ja avainpelaaja Marko Huttu loukkaantui sarja-avauksessa. Vamma piti hänet kentiltä pois koko kauden.

Kausi 2021 ei ollut STPS:n seurahistorian loistokkaimpia tuloksellisesti, eikä varmastikaan millään muullakaan mittarilla arvioituna. Oli itse asiassa todella lähellä, että kausi kolmosessa olisi loppunut ennen kuin sarjakausi edes käynnistyi. Sarjasta luopuminen oli touko-kesäkuun vaihteessa todennäköisempää kuin sarjakauden aloittaminen. Pelaajarosteri oli niin ohkainen, että siitä paistoi aurinko läpi.

Koronarajoitusten rikkoma harjoituskausi oli estänyt yhteisharjoittelun sekä syönyt monen pelaajan motivaation nolliin; ilmoitukset kauden väliin jättämisestä tai pelaamisesta muualla seurasivat toinen toistaan. Kauden kynnyksellä päävalmentaja Kai ”Kaitsu” Niirasen mitta tuli täyteen. Kaitsu totesi rehelliseen tapaansa seurajohdolle ja pelaajille, ettei hän pysty sitoutumaan joukkueen ja seuran selviytymistaisteluksi muodostuvaan kauteen.

Miehet, joilla on jalkapallon muotoinen sielu ja sydän. Seuran puheenjohtaja Jarmo ”Jame” Mikkonen (vasen kuva), joukkueen kapteeni Patrik ”Pate” Pakkala ja pelastustalkoisiin mukaan lähtenyt paikallinen laji-ikoni valmentaja Ari ”Pousa” Pasanen ovat merkittävimmät ”syylliset” siihen, että Savonlinnassa pelataan kilpailullista jalkapalloa kaudella 2022.

Oli palaverin paikka. STPS:n seurajohdon ja pelaajiston kriisiluonteiseksi muotoutuneen tapaamisen lopputulemana pelaajat sitoutuivat viemään kauden läpi, jos seurajohto saisi rekrytoitua joukkueelle uuden valmentajan. Pestiin tarttui juniori-STPS:n puolella valmennustehtävissä toiminut Ari ”Pousa” Pasanen.

Juniori-STPS:n seurajohdon joustavuus sekä seurojen yhteinen ymmärrys kilpailullisen aikuisjalkapallon jatkuvuuden turvaamisen tarpeellisuudesta mahdollisti Arin mukaantulon talkoisiin. Keltamustien kapteeni Patrik ”Pate” Pakkala puolestaan otti kaudella joukkueen henkiseen reppuselkäänsä. Paten johtajuus treeneissä, pukukopissa ja kentällä kauden ratkaisuhetkillä oli korvaamatonta. Nousujohteinen, mutta haastava kausi huipentui kauden viimeiseen peliin, missä koko kauden poikkeuksellisen yhtenäisesti ja sitoutuneesti operoinut joukkue säilytti sarjapaikkansa idän kolmosessa.

Voittajat eivät koskaan luovuta, eivätkä luovuttajat koskaan voita.

Do or Die. Paikallisen junioripolun läpi kolunneet pojat hyppäsivät viime kaudella suuriin saappaisiin, jotka vaikuttivat alkuun jopa liian suurilta täytettäviksi. Edarin harjoituksien rookiesta ja vaihtopenkin tunnelman aistijasta suoraan avauskokoonpanon vakiokasvoksi ei ole optimaalisin tie aikuisjalkapalloon. Nuorukaiset kuitenkin nousivat kantamaan vastuuta kiitettävästi. Heidän sekä junnupolun kautta keltamustiin nousevien pelaajien kehittymisen turvaamiseksi STPS:n seurajohto päätti kauden 2021 päätyttyä aloittaa kokonaisvaltaisen seuran kehittämisen.

Tilaa kannattajakorttisi nyt ja nouda pääsiäisen jälkeen toimistolta Pappilankatu 3 tai kotiottelusta!